14/12/2015

Takansytykkeitä tekemään

Sain työkaverilta munakennoja ja kynttilänjämiä projektiini ja ei siinä sitten muuta kuin tekemään vain.

Ensin repisin kennoista ruusut ja tein ne kaikki valmiiksi. Netistä löysin vähän apuja että miten kannattaa repiä ja sillä pääsi hyvin alkuun.

Sitten sulattelin talin. Laitoin kattilan sisälle ylimääräisen peltipurkin ettei tali pilaa kattilaani, peltipurkkiin vettä ja talit siihen sulaamaan. Peltipurkki oli vesihauteessa.

Levy ihan pienelle sulamisen jälkeen.

Sitten vain dippasin ruusut taliin ja laitoin leivinpaperin päälle kuivumaan.

Ihan helppoa kuin heinänteko.

En laittanut mitään elintarvikevärejä joten ruusuista tuli vihertäviä mutta tarkoitushan on heittää ne takkaan enkä tehnyt niitä lahjaksi joten ei kai sillä värillä väliä.

Ihan mukavaa puuhaa tuo ja sytyketehtailu jatkukoon kunhan saan steariinia ja munakennoja.


02/12/2015

Pilkahdus mukavaa

Taas on viikko vierähtänyt. Olen puuhaillut niin paljon Snapchatin ja Periscopen kanssa että itse kirjoittaminen meinaa jäädä, täytynee tehdä varmaan muutos tuohon asiaan.

Ihan näin lyhyen pikaisesti asiat...

Muutama valokuvani löytyy kirjastosta... ihan ensimmäistä kertaa elämässä on näin päässyt käymään ja olen siitä erittäin iloinen, harmi vain että joudun iloitsemaan asiasta aivan yksin koska meidän perheen toinen puolisko ei ole kovin innostunut tästäkään asiasta mutta eipä siitä muuta. On ollut niin paljon negatiivistä ympärillä vaikka kaikki onkin hyvin etten haluaisi valittaa... se on vain tämä pimeys joka valtaa mieleni sopukat ja on hyvin vaikeaa olla sen keskellä.
 
Käväisimme perjantai-iltana paikallisella Joulukadun avajaisilla ja siellä oli oikein mukava tunnelma. Otin heti ensimmäiseksi glökiä ja sitten vain katselimme ympärille ja teimme pikkuostoksia kojuista. Pitäähän sitä paikallista tuotetta tukea vai mitä.

Lapset odottelivat kovin Joulupukkia joka sitten ilmestyikin paikalle ja paloauto oli ainakin meidän tytöstä aikast mielenkiintoinen tutkimuksen kohde. Mukava ilta siis.

Viikonloppuna sattui olemaan sunnuntaiaamuna kaunis ilma jonka käytimme hyvin hyväksemme. Käväisimme paikallisella lintutornilla ja sain muutaman nätin kuvankin. Taidan vähän parannella kännykkäkuviani ja laittaa myös tuonne Tuuliviiri kuvaa-blogiini jossa siis pelkkiä valokuvia.




Tänään yritän raahautua lenkille pimeydestä huolimatta, toisaalta jos siellä on tiet yhtä luistinrataa kuten aamulla niin jätän senkin suosiolla, nastatossuja kun minulla ei ole.

Mukavaa viikon puoliväliä !!


25/11/2015

Juhlintaa, snäppejä ja laulua, siitä on viikko tehty

Taas on viikko vierähtänyt viimeisestä kirjoituksesta... että mihin nämä päivät oikein häviävät. 

Nyt on ihan selvästi pimeysmasennus päällä... ei huvita kuvaaminen, ei ulkoilu, eikä oikein muukaan.

Innostuin tässä viikolla kuvaamaan videota, olen notkunut uudessa Periscope-ohjelmassa ja löysin paljon mukavia seurattavia Snapchatin puolella. Mutta mistä löytyisi innostus valokuvaamiseen, siihen mun rakkaimpaan harrastukseen.

Tuo Periscope on ihan mielenkiintoinen mutta pikkasen alkoi harmittamaan kun viestit näkyvät niin kauan siinä joten siirryin taas Snapchatin puolelle. Siellä olen muuten @taijaok -nimellä jos joku tykkää katsoa pientä vaatimatonta elämääni.
Mutta kertokaa toki Periscopesta enemmän jos joku sitä käyttää, siinä kuitenkin voi lörpötellä vaikka kuinka paljon että sen puolesta se on mukavampi.

.................................................................

Lauantaina tuli käytyä tyttöjen kanssa syömässä ja vähän iltaa viettämässä, oli nimittäin ystäväni 30-v juhlat. Olin kuitenkin sen verran pihillä tuulella että päätin tulla ennalta sovitusti yön viimeisellä klo 01 bussilla kotiin ja olin tähän päätökseen erittäin tyytyväinen.

Bussikuski oli muuten oikein mukava kun hän vinkkasi meille matkustajille jo aika alkumatkasta että jos jollakulla sattuu tulemaan paha olo niin pyytää pysähtymään pysäkille jotta matkaa on mukavampi jatkaa. Bussi siis matkasi aika pitkälle ja minunkin matkani kesti sen 40 min. Pimeässä ja mutkikkaalla tiellä voi tosiaan tulla hiukan huono olo.

Ilta oli kyllä ihan mukava, ruoka oli Torressa hyvää ja iltajamituspaikassa Showroomissa oli hiljaista kunnes alkoi ihmistä tulla klo 23.30 jälkeen. Että miten nuo ihmiset jaksavat vasta noin myöhään... minä kun jo haukottelin tuossa vaiheessa.

Sunnuntaina sitten olikin ihan ok olotila, sain aamulla levätä vähän kauempaan eli aamu 9:ään asti ja vietimme mukavaa päivää ulkoillen ja vain hengaillen yhdessä.

Pientä väsymystä oli kyllä jo havaittavissa, suurin siitä väsystä johtui perjantai-lauantaiyöstä jolloin unet jäivät 4,5 tuntiin ja sitten illalla lähdin vielä kaupungille.


Tiistaina käytiin tyttären kanssa taas laulamassa ja soittamassa seurakunnan tiloissa. Huomasin että tuo ilta-aika klo 18-19 on tyttärelle selvästi liian myöhään koska ei meinaa jaksaa mukana joten ehkä menen sitten seuraavalla kerralla yksin. 


Tulin huomanneeksi erään ehkä vähän huononkin jutun tyttäreni soitossa... hän nimittäin lopetti soittamisen kokonaan ja kun kysyin asiaa häneltä niin hän sanoi että toiset soittavat niin hienosti ettei sitten halunnut. Nämä toiset olivat yksi rouva joka säesti meitä kitaralla ja nuori joka hakkasi rytmiä jalkojensa välissä olevaan laatikkoon. En nyt muista mikä sen soittimen nimi on mutta tiedän että sitä käytetään myös flamenco-musiikissa paljon.

Hän siis selvästi häpeää soittamistaan vaikka pysyy oikein kivasti rytmissä marakassien ja kulkusien kanssa eikä se auta yhtään että minä kehun häntä, pitäisi joku toinen varmasti kehua.

Tämän saman olen huomannut harjoitellessamme kirjaimia. Hänellä menee hermo täysin ja alkaa itkemään kun ei tee täydellistä kirjainta mallista vaikka me saamme oikein hyvin selville kirjaimet joita hän piirtää.

Tähän tarvitsisin kyllä jonkinlaista vinkkiä että miten kerron hänelle että hän on ihan riittävän hyvä, ei tarvitse tehdä täydellistä suoritusta ja hän on vasta 4,5 vuotias... Tai kerronhan minä tämän hänelle useastikin mutta hän ei usko minua. Vinkkejä kiitos tarvitsen.

.................................................................
Tälläistä tällä kertaa... ai niin... Kaarinan kirjastossa on valokuvanäyttely Katariinan poluista, siellä on kuulemma esillä yksi minunkin kuvani joten täytyy mennä ihan itsekin sitä katsomaan. Kuvaajat kuuluvat Kaarinan Kuvaajiin.
................................................................. 

Mukavaa päivää kaikille !!!

18/11/2015

Musiikillinen iltajamitus

Eilinen ilta oli aika lennokas mutta sain kuin sainkin sitten itseni raahattua sinne seurakunnan tiloihin, ehkä siksi että tytär oli mukana ja hän odotti tilaisuutta kanssa kovasti niin en halunnut tuottaa pettymystä.


Se oli siis yhteislauluilta... niin siis niinkin vähäinen ja pieni juttu kuin lauluilta ja kuinka vaikeaa sinne oli alunperin mennä. Ehkä siksi että se oli seurakunnan tiloissa enkä oikein tiennyt millaisia lauluja siellä lauletaan... tai tiesinhän minä suunnilleen ja se juuri pelottikin tai hävetti, ehkä häpeän omaa lauluääntänikin niin paljon tai sitten jotain muuta.

Mutta tilaisuus oli oikein leppoisa ja iloinen, pieni huone oli täynnä ihmistä, oli vanhempaa rouvaa ja herraa, keskiä-ikäistä, minunkin ikäinen ja sitten pari 4-v nuorta neitiä. Minähän siis en omasta mielestäni ole vielä keski-ikäinen vaan pikkasen nuorempi vaikka Wikipedian mukaan keski-ikä sijoittuukin vuosiin 36–59 heh...

Oli myös glökitarjoilua ja pienimmille annettiin marakassit ja kulkuset joita meidän pikkuneiti ainakin soitti hyvin antaumuksella. Hän jaksoi soittaa melkein sen koko tunnin ja useasti meni niin hyvin rytmissä että jopa minäkin jo ihmettelin. Kehuja hän kyllä sitten saikin mukavasti ja tyttö oli yhtä hymyä.

Laulut olivat aika pitkälle Jouluaiheisia koska sehän tässä on seuraavaksi tulossa mutta joukkoon mahtui myös uskonnollisempaa eikä ollenkaan niin tuttuja kappaleita. Se ei kuitenkaan haitannut minua yhtään.

Mutta siis yhteenvetona voisin sanoa että hyvä kun menin ja todellakin sai laulaa häpeämättä omaa ääntään. Yritän taas ensiviikolla uudestaan joko yksin tai kaksin.



17/11/2015

Tiistai on toivoa täynnä

Projekti huone on valmis ja sormivärimaalaukset on suoritettu. 

Voi kuinka mukavaa että maalaukset on vähäksi aikaa ohi ja voimme ottaa makuuhuoneemme työn alle ihan sitten kun vain tuntuu siltä. Ei mitään kiirettä, ei stressiä eikä mitään muutakaan... jess...

Pääsimme pikkuneidin kanssa hyvin yhteisymmärrykseen kun hän kertoi mitä kuvioita haluaa minnekin ja pikkasen itse sovelsin, hänellä itsellään oli aika vapaat kädet työssään ja tämä seinämaalus osoittautuikin hänelle yllättävän haasteelliseksi.
Mutta uskon että hän pitää itsekin lopputuloksesta, sen näkee hänen silmistään.

 
Viikko sitten kerroin kirjoitukseni lopuksi että menen seurakuntamme tiloihin puuhailemaan jotain... No en sitten mennyt, olin liian väsynyt, tai laiska, tai muuten vain pelotti ja olin ihan yksin ja ja ja... No kyllähän tuo oma saamattomuus harmitti jonkin verrankin.

Pyysin pikkasen apuvoimia tähän omaan saamattomuuteeni ja sain siihen vastauksen, tänään olisi uusi yritys ja se tuli vähän kuin vahingossa ja sattumalta. Katsotaan tuleeko siitä mitään ja jos tulee niin millainen olo siitä tulee. Toivottavasti tämä onnistuu tällä kertaa.


Ja vaikka maailmalla onkin tapahtunut ikäviä asioita niin meillä muilla jatkuu tämäkin tiistaipäivä... joten oikein mukavaa tiistaipäivää kaikille !!

10/11/2015

Lämpöä ja tihkua

Sataa sataa ropisee tilitili pom... kyllä nyt meille annetaan vettä kun joka päivä tihuttaa enemmän tai vähemmän.

Kävin eilen Ikeassa töiden jälkeen hakemassa sen tyttären huoneen lampunjohdon. No eihän siellä ollut juuri sitä mitä piti, ehkä loppu tai koska koko laatikkoa ei näkynyt missään niin joku on ehkäpä vienyt koko laatikon mukanaan, heh...
tai sitten se vain oli eri paikassa.

Sain kuitenkin toisen ja se oli ihan ok. Minä siis söin keittiössä ja kuuntelin muutamia pärinöitä johdon toimivuudesta kun isäntä sitä asenteli, leikkasi johtoa lyhyemmäksi jne. Eli en sano hyvä vaan ihan ok.

Huone on nyt siis aika valmis, niitä sormiväritaiteiluja lukuunottamatta ja nappasin siitä kuvan. Tuli aika erilainen mistä suunnitelmasta alunperin lähdin kun piti seinät olla ensin valkoiset mutta saatiinpa tuo vihreä seinä pois.

Halusin huoneeseen lämmintä tunnelmaa ja koska tytär tykkää tästä 
niin luulisin onnistuneeni tässä.

Tämä mukava valosommitelma löytyy yhtiömme ulkotiloista ja 
valaisee pimeydessä kauniisti.


Illalla käväisin vielä 5 km hölkkälenkillä tihkusateessa. 

Olen nyt joutunut jälleen istumatyöskentelyyn kokopäiväisesti kun sähköpöytäkokeilukin loppui joten heti tuli sellainen olo että pakko liikkua ettei mene koko päivä pelkäksi istumiseksi. Ja taisin lukaista muutaman liikunta-aiheisen bloginkin päivällä joka tietenkin innosti lisää.

En voi sanoa että lenkki meni helposti koska taas on ollut vähän liikaa väliä mutta tulipa kunnialla suoritettua ja olen itseeni tyytyväinen.


Menen tänäiltana ensi kertaa seurakuntamme tiloihin puuhailemaan mutten kerro vielä mitä, katsotaan nyt ensin uskallanko mennä edes, asiasta sitten ehkä lisää.

Mukavaa päivänjatkoa kaikille !!

09/11/2015

Remonttia ja Isänpäivää

Viikonloppu ohi... huh...

Perjantai-iltana tuoli pikkasen valvottua ja unet jäivät vain neljätuntiseksi mutta se ei tarkoita etteikö lauantaina olisi puuhailtu... voi kyllähän me puuhailtiin ja ihan kiitettävästi.

Mutta miksi ihmeessä sitä tuli taas valvottua ja maisteltua sitä punaviiniä niinkin paljon? 
No meillähän oli isännän kanssa hyvät keskustelut... uskonnosta. Just just... uskonto ja viini on todella hyvä yhdistelmä mutta niin hyvässä hengessä me jutusteltiin kaikesta ja sitä juttua vain riitti ja riitti, kysymyksiä ja pohdintoja kaikesta. No ei kai se paha asia voi olla kun loppujen lopuksi molemmilla oli hyvä olla ja seuraavakin päivä meni sitten yllättävän hyvin, erikoisen hyvin itseasiassa.

Krapula pääsi pikkasen yllättämään siinä puolen päivän aikaan mutta siihen väliin tuli hyvin tyttären huoneen toinen maalauskerta joten eipä sovinnut valittaa hirveen paljon. Saimme siis maalattua koko huoneen valmiiksi.
Vihreät tapetit saivat väistyä ja tilalle tuli iloisen keltaisenoranssia, 
onhan se nyt lastenhuone sentään.


Ikean reissulta matkaan tarttui kaksi lamppua hänen huoneeseensa mutta toisessa paketissa oli vain kupu. Eipä siinä tullut mieleenkään katsoa kun se mallikappale roikkui siinä katossa niin nätisti että kyseessä on vain kupu eikä johtoa ollenkaan joten saan mukavasti mennä tänään uudestaan sinne ostoksille, no mitäs pienistä.

Ikeareissun jälkeen suuntasimme vielä Raisiossa olevaan Victory-nimiseen ruokapaikkaan joka oli ihan täynnä, joka tietenkin tarkoittaa että taitaa olla aika suosittu paikka, joka tietää hyviä pöperöitä. 
Ollaan käyty siellä kyllä ennenkin ja aina pidetty siitä seisovasta pöydästä kun on niin paljon kaikkea tarjolla, lapsillekin oma leikkinurkkaus jossa nyt sattui valitettavasti olemaan pari poikaa jotka kuulemani mukaan viskoivat siellä palloja joten meidän neiti ei mennyt sinne. Pojat on kuulemma ihan tyhmiä.

Näin mukavasti meni tämä lauantaipäivä ja illalla tuli uni todella nopeasti.

....................................................
Sunnuntai meni sitten Isänpäivää viettäen. Hyvää Isänpäivää vielä kaikille jotka tunnustautuvat isiksi.

Teimme kakun aamulla, tuossa on omenaa ja keinlaista muuta ainesta mutta kovin siitä vain tuli makea, liian makea. Jopa minä joka olen hyvin perso makealla en pysty tuota paljon syömään joka tietenkin pikkasen harmittaa nyt kun näimme vaivaa niin paljon. No eiköhän tänään vielä mene kahvin kanssa jokunen pala ja sitten loput on pakko laittaa roskiin... mitä hyvien aineiden tuhlausta.

Illalla katsoimme sitten mielenkiintoisen Ant-Man leffan joka oli kyllä erikoinen mutta ihan hyvä.

Juu ei... tuo allaoleva ei ole se leffa, he hee...



06/11/2015

Esitys Pinokkio

Istahdimme työpäivän jälkeen syömään ja selailin paikallislehteämme, sellainen A1:sen kokoinen hehtaarilehti joka ei meinaa mahtua normaalille keittiön pöydälle jos siinä on vähänkin jotain muuta kuten vaikka ne lautaset.

No sieltä näin teatteriesitykset ja huomasin että paikallisessa nuorisoteatterissa pyörii Pinokkio. Näytösajat olivat siitä tunnin päästä, isänpäivänä tai ensi viikolla. Isänpäivänä ei ehditä ja ensi viikolla klo 18 olisi ollut liian myöhään koska tytär menee nukkumaan jo klo 19 aikoihin, nyt me ehdittäis koska hän ei mene huomenna päiväkotiin joten... ei jäänyt paljon vaihtoehtoja.

"Haluaisitko mennä katsomaan Pinokkiota?" kysyin ihan kuin vahingossa.

"Jooooo.... haluan nähdä Pinokkion !!!" sain heti vastaukseksi.

Öh... katsoin kelloa, nyt enää vajaa tunti aikaa, missä se nyt olikaan, paljonko liput maksavat ja kuinka kauan sinne ajaa autolla... Ok, mä soitan sinne ja varaan lippuja.
....................................................
Esitys oli ihan mukava, vähän kovaäänistä menoa kun istuimme ihan edessä ja teatteri oli aika pieni kun oli kyse Nuorisoteatterista. Mutta tarina oli hyvä, nuoret esiintyjätkin ihan hyviä, musiikki soitettiin hyvin ja väliaikakahvitkin ihan hyvät. Ei siis mitään moitittavaa. Paitsi... tytär poltti kätensä vessan hanan alla koska sieltä tulikin yht'äkkiä aivan tulikuumaa vettä. Siitä tuli tietenkin itku mutta onneksi ei tullut pahempaa jälkeä vaikka käsi punoittikin aikansa. Vaarallisia nuo vanhojen talojen hanat näköjään.




04/11/2015

Uskon mutta mihin


Suutuin toissapäivänä Jumalalle aivan kuin hän olisi ollut toinen ihminen edessäni. Olin niin vihainen että itkin, tärisin ja olisin voinut huutaa jos olisin ollut sopivammassa paikassa kuin työpaikan vessa.

Työpaikan vessa on ainut paikka jossa saan olla ihan rauhassa, pieni koppi, omat ajatukseni ja pytty, no ei ajatella nyt tuota jälkimmäistä heh...

Ei sitä autossa voi kovin syvällisiä ajatuksia ajatella kun pitää keskittyä liikenteeseen ja ulkona kävellessäni seuraan luontoa ja sen kauneutta. Kotona en ole yksin joten ihan turha edes kuvitella vaipua siellä omiin ajatuksiin. Eli se on se työpaikan vessa, minun paikkani ja onneksi niitä vessoja on monta.

..........................................................
No itse aiheeseen eli miksi suutuin.
Olen ajatellut tuota lentokoneonnettomuutta Egyptissä. Ajattelin ensin sitä todella vähän koska siirsin sitä ajatuksissani aina poispäin mutta juuri tuona päivänä se vain tulvahti mieleeni. Se mitä siellä lentokoneessa on tapahtunut kun ihmisille selvisi että nyt tiputaan, miten vanhemmat ovat reagoineet lapsiinsa, miten lapset ovat käyttäytyneet, itkua, huutoa jne jne...

Tuo pirun lentokone otti kyllä niin syvältä sydämestäni koska olemme itse matkanneet Luxorista juuri tuon alueen läpi kotiin ja otin sen hyvin henkilökohtaisesti.

Näin perheemme siinä koneessa ja miten halaan tytärtäni ja yritän pitää hänet turvassa viimeiseen hengenvetoon asti.
Aivan järkyttäviä ajatuksia tulvi mieleeni ja itkin hyvin paljon tuota kaikkea ja sitten surun tilalle tuli viha.

Miten Jumala voi tappaa pieniä lapsia, ne viattomat ja hennot lapset joille maailma on vielä avoin kirja, heitä voi muokata jos ovat menneet väärille raiteilleen, he eivät ole pahoja. Aikuinen sitävastoin on ehtinyt tehdä elämässään jo paljon pahaa ja osa ei edes tahdo pyytää syntejään anteeksi... mutta ne lapset.
Miksi Jumala ylipäätänsä antaa lasten kuolla auto-onnettomuuksissa, laivaonnettomuuksissa, liikenteessä pyörällä/kävellen, junassa tai lentokoneessa, sairauksiin tai jopa jo ennen syntymäänsä.

Minun Jumalani ei tapa lapsia, ei anna heidän kuolla, ei tee ihmisille pahaa eikä kosta. Jos minun Jumalani ei tee tuota niin mihin minä uskon enää koska en voi uskoa tuohon.

Tästä asiasta niin kovin suivaantuneenani olen nyt pariin otteeseen pyytänyt Jumalaa selittäämään tämän lentokoneteon ja niiden lasten kuolemisen, auttoiko Hän heitä kenties, oliko tuo väistämätön paha joka vain piti tapahtua. Minä en vain nyt usko tuollaiseen enkä Jumalan sanaa kuuntele saatika lue ennen kuin saan vastaukseni, piste.
..........................................................
Tähän voin todeta vielä että seuraavana aamuna olin saanut parit kutisevat näppylät jotka ärsyttävästi kutisivat koko päivän, vatsakipu ja ripuli joka jatkunut jo pari päivää, ei onneksi siinä ihan kaikkein pahimmassa muodossaan. Että kannattiko suuttua... kyllä ja edelleen odotan vastausta, osaan olla myös sitkeä.


01/11/2015

Viikonlopun puuhat

Viikonloppu alkaa olla loppusuoralla ja nyt pääsin rentoutumaan Lidlin hyvän valkosuklaan kanssa. Tiedättekö sen keltaisen paketin jonka sisällä pienempiä suorakaiteen muotoisia paketteja ja suklaan sisällä on moussea... se on niin mun lemppari että syön tuon levyn tässä illan aikana.

Perjantaina oli ihan tavallinen ilta eli tällä kertaa saunaan perheen kanssa ja sitten illemmalla tehtiin hampurilaisia. Olin ostanut vain ne sämpylät, mies teki pihvit ja mä laitoin vielä paketin kasaan sillä aikaa kun hän lörpötteli kaverin kanssa puhelimessa. Hampparin kruunasi hyvä punaviini, no se antaa hyvää lisämakua ruokaan.


Päivällä oli tullut ilmalämpöpumppu ja sitä oli kuulemma asenneltu n. 5h. Aikaa meni tavallista kauemmin vissiin kun piti ulkona tehdä jotain lisäjuttuja mutta nyt se on paikallaan, ihan hiljainen veikkonen ja toi lämmön lattiatasolle.

Näin parin päivän kokemuksella totean että on tosiaan lämpimämpää, patterit laitettiin pienemmälle ja olemme tyytyväisiä. Sähkönseurannasta saamme lisätietoa kulutuksesta mutta katsotaan sitä tarkemmin parin päivän päästä sillä ainakin tällä hetkellä sähkönkulutus on pienempi kuin ennen.


Lauantaipäivä oli aika raskas ja nuhjuinen, tuli otettua sitä hyvää punaviiniä vähän liian paljon ja nukuin vain 5h joten eipä siitä paljon muuta viitsikään kertoa... kävimme sentään ulkona vähän liikuttamassa haravaa.


Sunnuntai olikin sitten ahkera päivä kun lauantai tuli mokattua. Irrottelin tyttären huoneesta loput tapetit veks ja ens viikonkoppuna päästään maalailemaan. Pohjaväriksi siis jotain keltaisen ja oranssin välillä, vaalea väri kuitenkin ja siihen päälle maalataan sormiväreillä ihan mitä mieleen tulee. Siitä voi tulla tosi kivaa tai sitten... no varmasti aika erikoinen seinä.

Tuo tapetti muuten lähti ihan hienosti tuosta paitsi tuo yläkerta kun siellä on boordia, sen kanssa saa tuhrattua aina tuplasti aikaa kun siinähän on kahden kerroksen tapetit. Voi sitä aikaa kun noita boordeja laitettiin joka huoneeseen ja meillä niitä on paitsi onneksi olohuone ja eteinen jotka kanssa lähtivät hienosti, keittiö oli ehdottomasti pahin.

Se että äiti teki monta tuntia hommia tapettien parissa, näkyi myös tyttäressä. Aikamoista kiukuttelua hänen suunnalta ja sitten omalta suunnalta ja lopuksi vielä miehenkin suunnalta kun kaks "muijaa" on koko ajan napit vastakkain. Ihan vain huomioo kaipasi tyttö ja annoin sitä sitten kun olin hommat saanut valmiiksi.

Huh huh... meille tulee vielä kovat kahdenkeskiset kähinät.

Makeaa sunnuntai-iltaa kaikille ja huomenna työrytmiin aamuisen kahvikupin siivittämänä.

29/10/2015

Lelujen helppo valinta



Minä saan tämän tämän ja tämän, sitten saan tuon ja tämän... eiku ei tuota mutta tämä.

Aijaa... mistä sä tiedät että sen saat?

No minä tiedän vaan ja pien muikee hymy päällä.

Miksi sä kosket kaikkiin noihin? Ja kosken itse sormella lehdessä kaikkeen malliksi.

Nyt sinäkin saat noi kun koskit niihin (kikattelee perässä).


No sittenhän mä sen hokasin että kun lehdessä koskee kaikkeen niin ne saa ja niihin piti koskea harkiten, vain sellaisiin mitä haluaa, ei muihin.

Tuokin lehti nyt sattui olemaan vuodelta 2014, missä uudet lelulehdet viipyvät kun minäkin haluan niitä selailla, heh...

Mutta aikuisten oikeesti hei... voi kun minäkin pystyisin kaupassa tuollaiseen valinnan helppouteen että kun kosken tavaraan niin se vain sujahtaa kärryyn tai koriin. Toki tuota vaikeuttaa ihan pikkasen tuotteen hinta ja siksi valinnan vaikeus on joskus liian ylitsepääsemätön ja koko tuote jää kauppaan odottamaan vähän rahakkaampaa ostajaa.

Toisaalta onhan se kiva että voi tuotetta hiplailla vartin verran, mietiskellä ja pohtia. Ja sitten vihdoinkin kun päätän sen ostaa, itse tuote tuntuu paljon tärkeämmältä kuin että olisin sen siihen kärryyn/koriin suoraan heittänyt ilman asiaa sen enempää pohtimatta. Että parempi jälleen näin.

Laiska lähti liikkeelle

Kun juuri edellisessä postauksessa mietiskelin miten lenkkeily on jäänyt vähiin niin satuin sitten tekemään pikku lenkuran iltapuolella kun koko tienoo nukkui.

Mutta palataan ensin aikaan miten tuohon kummallisuuteen päädyin.

Illalla lähdimme tyttären tanssiharjoituksiin kävellen koska tanssipaikka on ihan lähellä. Oli mukavan viileä keli ja vähän palelutti koska edelleenkään en saa riittävästi vaatetta päälleni vaikka onkin pipo, hanskat, toppatakki ja sukkahousut housujen alla, heh... no minä olenkin tälläinen vilukissa.

Tämän bongasin tanssipaikan seinältä, aikast hieno.


Siinä penkillä sitten odotellessani tyttären tanssin päättymistä kudoin tietenkin villasukkaa. Mielessä pikkasen jäyti ajatus että miksi minä tässä istuskelen kun tytär huhkii seinän toisella puolella, laiska minä... mutta ajattelin että olenhan seissyt jo koko päivän ja jatkoin kutomista.

Tanssireissulta tultiin sitten iloisena kotiin, iltatoimet tuli suoritettua ja tytär tyytyväisenä nukkumaan.

..........................................................
Siinä minä sitten istuin yksin keittiön pöydällä mutustaen salaattia ja patonkia iltapalaksi, patongista söin vain puolet koska... TV:stä tuli Jutan ihmedieetti-ohjelma tai joku sen tapainen ja jäin sitä vahingossa tuijottamaan.

Siinä se pullukka mies treenasi itsensä kuntoon kun minä mussutin patonkia, hei haloo... nyt ei onnaa tää juttu ja siltä istumalta pistin tellun kiinni, lähdin koiran kanssa pikku lenkille ja sen jälkeen lähdin juoksemaan. Kello oli siinä vaiheessa jo yhdeksän.


Yllättävän vähän oli ihmisiä liikkeellä, muutama auto huristi ohi mutta yhtään lenkkeilijää, kävelijää saatika pyöräilijää ei tullut vastaan. Vähän pelottikin tuo hiljaisuus ja se sekä kylmyys saivat tossuihini vipinää. Omasta mielestäni kiisin tietä pitkin mutta todellisuudessa ehkäpä menin ihan tavallista hölkyttelyvauhtia, olihan edellisestä lenkistä kulunut jo yli 2 vk.



Kylmä ilma tuntui jo keuhkoissa epämiellyttävältä ja yritin erilaisia hengitystekniikoita etten hauko liikaa kylmää, onneksi ei siitä tullut mitään pahempaa.
Suihkun jälkeen suoraan makkariin vaakatasoon ja voin kyllä todeta tällä hetkellä että on ihan mukava olotila... vaikka tuo vasen lonkka vähän sattuukin mutta ei valiteta.

Mukavaa työpäivää kaikille !!

28/10/2015

Seisomatyöskentelyn ihanuus

Olen nyt ollut 15 vuotta nykyisessä työpaikassani ja melkein alusta asti olen istunut n. 8h päivässä.

Alussa toki työt tehtiin vähän eri tyyliin ja tuli seistyä enemmän mutta sitten työt siirtyivät tietokoneaikaan ja istuminen vain lisääntyi ja lisääntyi.... ja vieläkin lisääntyi.
Ja se istuminenhan tuntuu... aluksi ihan mukavalle mutta nyt on vierähtänyt liikaa vuosia eikä tunnu enää kovinkaan mukavalle.

Vääntelehdin tuolissa, nostan jalat vaakatasoon pöydän alle ja sitten taas istun jalkojen päällä asentoa vaihdella. Olisi ehkä helpompaa vain nousta seisomaan välillä mutta työ on pahasti kesken joten ei ihan vielä. Oho, meni taas tunti lisää istuessa.
Näin ne tunnit sitten vierivät kuten nämä vuodetkin.

Olenhan tuota istumista sitten tasapainottanut erilaisilla liikuntapuuhilla näiden vuosien aikana kuten lumilautailulla, juoksemalla, työmatkapyöräilyllä, kävelyllä ja rullaluistelulla mutta aika menee eteenpäin näissäkin harrastuksissa ja nyt uusien kotipuuhien myötä sekä pidemmän työmatkan joka taittuu autolla, olen luistanut kiitettävästi näistä aktiviteeteistä.

Onneksi sitten saimme kokeiluumme (2 vk kerrallaan) sellaisen sähköpöydän jonka kanssa voi työskennellä istuen ja seisten.
Nyt on minun vuoroni ja tämä on jo kolmas päivä seisten.



Aika muutos tämä on ollut ja voin heti alkuunsa todeta että jalanpohjat särkee, selkä särkee ja oikea käsikin tuntuu mutta en valita enempää koska olen levittänyt peffaani sen 15-v. 
Toisaalta noita särkyjä auttaa kun vaihtaa jalan asentoa, ottaa välillä kengät pois ja venyttelee joka paikkaa ja mikä hienointa, voin samalla tehdä töitäkin.
En ole siis venytellyt työaikana ikinä näin paljon kuin nyt ja minusta se on erityisen hyvä juttu. Tähänkin voin todeta että olen todellakin venyttelyn tarpeessa... on vähän päässyt unohtumaan se(kin) puoli.

Se kuinka kauan jaksan seistä tulevaisuudessa jos saamme tälläiset pöydät ja onko se pelkkä seisominenkaan nyt kovin hyväksi, sitä en tiedä. Mutta on mukava tietää että aina voin istua kun siltä tuntuu, minulla olisi kerrankin työasennossa vaihtoehto.

26/10/2015

Uuden kodin puuhat

Aikaa on vierähtänyt yli kuukausi edellisestä kirjoituksesta ja paljon on tapahtunut, ehkä siksi en ole saanut itsestäni riittävästi irti kertoakseni heti asioita mutta nyt voin korjata tilanteen tälläisellä pikaisella ja lyhyellä päivityksellä.

Olemme siis jo muuttaneet uuteen kotiin, maalausurakan kanssa ollaan puuhasteltu ihan kiitettävästi eli olohuone, eteinen ja keittiö on valmis. Vielä olisi jäljellä tyttären huone ja meidän makkari jolla ei ole kiirettä vaikken yhtään pidäkään sen sinisistä seinistä jossa puolessa välissä boordia. Tapetit siis veks ja maalit tilalle.

Vanhan kodin loppusiivous


Tavarat hakevat paikkaansa uudessa kodissa

Isäni on ollut suurena apuna tässä projektissa, onhan hän puuseppä/kirvesmies joten hommat ovat hänelle erittäin tuttuja ja paljon apuja ollaankin saatu. On paljon helpompaa jatkaa työtä kun on ollut joku joka laittaa hommat alulle, kiitos hänelle.



..............................................................
Puutarhahommiakin ollaan tehty. Takapihan iso laakakataja (uskon sen siis olevan se) sai lyhennysparturoinnin oikein olan takaa ja keväällä ajattelin ottaa loputkin pois, siihen kohtaa tulee kukkamaani. Toivon totisesti että saan talven aikana selville mitä kasveja siihen haluan laittaa etten sitten istuta 20 eri sorttia kuten hyvin voisin tehdä innostuksissani.

Tuija-aita tuli istutettua jo ennen muuttolaatikoiden saapumista. Aika vain oli sellainen ettei sitä projektia voinut jättää myöhemmäksi ja nythän sekin on tehty, ei tarvitse keväällä alkaa puuhommiin kun on paljon muutakin. Muutama puu pitää siihen riviin vielä laittaa jotta saadaan aitaa pikkasen pidemmäksi.

Oli muuten tuon aidan ojan kaivaminen niin työläs homma kun maa on aikast savinen että isäni kaivoi sen puolestani, minä sitten istuttelin nuo puut tuohon riviin.


Seinän viereltä lähti halkaisijaltaan n. 15 cm kiviä pois isolta alueelta koska kohta saapuu ilmalämpöpumppu ja pömpeli tulee juuri sinne talon reunaan. Otimme sitten ne kaikki kivet pois samalla kertaa ja laitamme keväällä siihen tilalle koristekiviä tms. paljon pienempää.

Raahasimme tosiaan niitä kiviä kolme kertaa autolla pois eri paikkoihin, aika homma siinäkin mutta tulipa tehtyä.

..............................................................
Sitten tytär aloitti uudessa päivähoidossa joka on mennyt ihan hyvin. Entinen suuri monikansallinen päiväkoti muuttui perhepäivähoitoon jossa heitä on neljä tyttöä ja vähän jännityksellä jään seuraamaan mitä siitä tulee, alku ainakin oikein lupaava.

Kaikenlaista muutosta tässä siis ollut ja paljon hommia vielä edessä. Seuraavaksi ottaisin pois nuo tyttären huoneen tapetit että päästään maalaamaan sitä mutta nyt on muutaman päivän tauko, alkoi jo stressi painaa päälle.

Oman takan valkeaa :) 

16/09/2015

Pimenevät illat ja muuton suunnittelua

Tässä on taas kaikenlaista puuhaa ollut. Kävin suunnistamassa jälleen viikonloppuna, olihan se jo 4. kertani mutta tällä kertaa menin yksin. Eli takanani ei seurannutkaan "opettajani" ja voin sanoa että niin hukassa olin kuin vaan voi olla.
Mutta ei se minua lannitanut vaikka kerran menin rastini ohi seuraavalle, yhdellä haahuilin ihan väärässä paikassa ja muitakin rasteja sain hakea ihan kiitettävästi. Ei... se ei lannistanut vaan halusin heti lähteä uudestaan koska vain kokemuksesta oppii ja lisää tarkkaavaisuutta pyydän itselleni. Että voisin ihan oikeasti keskittyä siihen hommaan 110%:sti.

Harmittavasti nyt tulee parin viikon tauko tulevan muuton takia mutta sitten taas jatkuu muutamilla kerroilla, sitten tulee talvitauko.

Sumuisia aamuja ollut ja nyt jo aika pimeääkin.


Olen miettinyt pienessä mielessäni uutta Tuija-aitaa uuteen asuntoomme ja sen tekemistä, no onneksi se on jo puoliksi tehty... ajatuksissa nimittäin.
Ensin puskat, sitten ojan kaivamista, puskat kuoppaan ja hyvää kastelua, eihän se nyt niin vaikeaa voi olla... eihän, no raskasta ainakin.

Sitten on huoneiden maalaamiset ja toivon että perheemme miesväestö osaisi hoitaa niiden maalien hommaamiset sekä pohjustustyön.

Kyllähän minä ihan mielelläni maalailen ja pohjustan kunhan joku antaa neuvoa.

Ikean sivuilla vierailin eilen ja sain sisustettua jo tyttären huoneen sekä tulevan askarteluhuoneemme. Sehän olikin aika mukavaa puuhaa (lue: kallista) ja eri asia onkin sitten hyväksyykö mieheni tuon kaiken hömpötyksen.

Sitten olen kysellyt väreistä joita voi maalailla lapsen kanssa kahdestaan vain pelkillä käsillä. Olen löytänyt isoja 750 ml sormiväripurkkeja parista nettikaupasta ja taidan sitten vain tilailla niitä koska ainakaan Stark-liikkeessä ei ollut enkä ole muistakaan maalausliikkeistä niitä tavoittanut.

Tarkoituksena on siis maalata lapsen huone valkoisella ja siihen tehdään sitten yhdessä kuvioita seinään, siitä tulee sitten mitä tulee, tietysti loistava.




Niin tuo uusi asuntomme onkin sitten jo meidän ihan virallisesti muttemme vielä pääse muuttamaan sinne.
Viikonloppuna alamme viemään joitakin varastotavaroita, siivoilemme paikkoja ja sitten vasta viikon päästä on se varsinainen muutto. Silloin on muuttolaatikot, autot ja muuttomiehet hommissa. Tästä se muuttaminen alkaa.

----------------------------------

Nyt näin autolla liikkuessani olen huomannut miten paljon kaipaankaan niitä jokapäiväisiä pyörämatkojani työpaikalle. Olenkin siis alkanut joka ilta kävelemään tai juoksemaan, ihan miten mieli tykkää mennä eteenpäin.
Joskus jaloissa tuntuu todella raskaalle ja sitten vain heitän kävelyvaihteen päälle, joskus taas kevyelle joten pistän hölkäksi.

Tällä hetkellä Polarin M400 aktiivisuusmittari pomppaa joka päivä yli 100% näiden kävelyjen ansiosta ja ennen ei tullut vaikka pyöräilin. En vain jaksanut illalla enää lähteä ulos lenkille joten ehkäpä tämäkin on ihan hyvä juttu.

Ja nyt saan sitä liikuntaa josta pidän hyvin paljon eli voin mennä vaikka metsään kävelemään, jopa juosta siellä ja ihan siitä syystä että nyt jaksan vain lähteä ulos kun tytär menee nukkumaan ja tienoot hiljenee.
Toisaalta nyt alkaa tulla pimeää enkä metsään uskalla mennä mutta lenkkejä jatkan.


04/09/2015

Uusia puuhia ja apua tarvitseville

Mulla on just nyt vähän tuollainen olotila kuin tuossa kuvassa... kaunista mutta pimenevää ja synkkääkin.




Oltiin juuri eilen tutustumassa tyttären kanssa hänen uuteen hoitopaikkaansa ja voin kertoa että aivan JÄRJETTÖMÄN iso muutos tulee olemaan hänen siirtyessään päiväkodista perhepäivähoitajalle jolla on entuudestaan kolme tyttöä.

Siellä ne tytöt leikkivät keskenään ihan nätisti eikä yhtään ylimääräistä riehumista ja riekkumista. Hmm... tämä voi olla hyvä muutos ja kerron siitä sitten lisää.

......................................

Kameraseura... olin elämäni ensimmäistä kertaa tutustumassa kameraseuran kokoukseen ja pienimuotoiseen kuvakilpailuun. No eihän minun kuvani pärjänneet mutta toisaalta, eihän siellä ollut ammattilaista arvostelemassakaan... heh, vitsi vitsi. Siis mun tarkoitushan on juuri mennä ottamaan oppia ja saamaan uusia ideoita joten ihan mukavaa oli.

Toisaalta pikkusen kyllä ihmetytti että jotkut tulevat kokoukseen vain juttelemaan omia asioitaan vaikka voisi hyvin hoitaa ne toisaalla. Minä ihan oikeasti olisin halunnut keskittyä siihen olennaiseen, olenhan vähän tälläinen erilainen.

No menen kuitenkin toiseenkin kokoukseen... katsotaan millaista sitten on.

 ......................................

Sitten tämä synkempi puoli. Aamulla avasin Facebookin... eteeni pompsahtaa kaikenlaista juttua pakolaisista ja kun utelias olen joskus sattumalta niin päädyin näkemään kuvan miehestä joka kantoi käsivarsillaan pientä kuollutta poikaa joka oli hukkunut yrittäessään vanhempiensa kanssa ylittää vaarallista merta.

Se kuva sai todellakin itkemään ja vieläkin meinaa tulla kun asiaa ajattelee... 

Enhän minä pääse sitä lasta pelastamaan sieltä merestä vaan joudun tässä nyt sitä katsomaan. Enhän minä voi auttaa niitä perheitä siellä, olen täällä töissä, perheeni tarvitsee minua eikä rahalähetykseni kuitenkaan mene oikeaan osoitteeseen.
Miten minä sitten voisin auttaa... no ainakin täällä jo olevia.

Vaikka olenkin aika pakolaisvastainen niin ei se niiden lasten vika ole että he ovat tänne joutuneet joten autan mielelläni kyllä heitä. Ja uskon että useimmilla on ihan oikea tarkoitusperä tänne tullessaan eli se hätä mutta ne muut, ne muut pilaavat kaikkien muidenkin maineen.

Luin Facesta kun joku mainitsikin että suurimmassa hädässä olevat ovat edelleen siellä omassa maassaan, ei ne jotka ovat jo täällä. Se muuten voi pitää täysin paikkaansa koska ne jotka oikeasti ovat suurimmassa hädässä niin heillä ei ole rahaa lähteä pois vaan jotuvat elämään sen kaiken keskellä. Ehkä ne jotka lähettävät lapsensa pois toivoen että se lapsi saisi paremman paikan... heille annan kyllä tukeni. Voisin adoptoida heti sellaisen yksinäisen lapsen jos se onnistuisi helposti.

Olenkin nyt kysellyt vastaanottokodistamme että millaista vaatetta/lelua tarvitsevat etten vie tyttäreni kirppikselle meneviä tavaroita sinne nyt turhaan paikkoja täyttämään. Näissä paikoissa kun alkaa olla täyttä. Toivon saavani vastausta tässä joskus.

......................................

Eli vaikka elämässäni tapahtuu nyt paljon hyviä asioita, on pakostakin enemmän tai vähemmän surullinen olotila muiden vuoksi.

Taidanpa vähäsen pyytää apua rukoillen, Hän tietää kyllä ja auttaa kun sitä pyydetään puhtaalla sydämellä. Ja nyt on ihan aidon oikeasti tässä asiassa puhdas sydän... tai Hän kyllä näkee senkin joten valehtelemaan en pääse. Aika näyttää.

Kiitos ja kumarrus... harvinaisen pitkä kirjoitus.

17/08/2015

Suunnistusta ja näköaloja

Lauantaipäivä, niin lämmin ja joka tavalla erityisen hyvä.

Kävin aamu klo 10 pienellä suunnistuksella ensimmäistä kertaa. Sain todella mukavan opettajan itselleni juuri siihen kertaan ja hän opetti oikein hyvin. Katsoi miten kuljen luonnossa, tuli koko ajan perässäni ja kun satuin menemään tiettyjen ojien ja kallioiden ohi päätäpahkaa, hän kommentoi siitä.

Se tosiaan oli hyvin opettavaista ja pidin siitä kovasti. Sain rämpiä metsässä, väistellä risukkoja ja ylittää kaatuneita puita. Vaikka vain kävelimme, opiskelimme karttaa sekä kompassia niin kyllä siinä kuuma tuli.

Samalla rekisteröin miten puolukat alkavat jo punoittaa, mustikoitakin oli vielä ja hirven/metsäkauriin papanoista päätellen jompi kumpi elukoista oli rastimme lähettyvillä liikkunut. Nautin siis joka silmäyksestä ja henkäyksestä.


Sen jälkeen lähdimme lintu"tornille" joka itse asiassa oli lintukivi ja koska siellä ei näkynyt lintuja, matkasimme tälle hienolle näköalatornille. Sieltä olikin sitten hienot näkymät joka suuntaan.

Päästymmä ylös ajattelimme miehen kanssa samaa eli olimme tosiaan joskus olleet siellä ennenkin. Vasta se näkymä ylhäältä sai muistamaan käyntimme ja sen jälkeen hän muisti paljon enemmän kuin minä. 
Tarkistin kotona löytämästäni kuvasta että olimme tosiaan olleet siellä v. 2009.

Pikkuneidilläkin oli kamera mukana ja hän otti ihan hyviä maisemakuvia, tykkäsi katsella hienoja maisemia ja viihtyi yllättävän hyvin vaikka olikin aika väsynyt päivästä.

Oikein mukavia nämä hetket kun emme nahistele mistään ja kaikki sujuu hyvin, olen kiitollinen tästä päivästä.

08/08/2015

Luontoa ja mustikoita

Metsässä on tullut liikuttua lähiaikoina erityisen paljon.. siellä vain on niin kaunista nyt kun syksy tekee hiljalleen tuloaan. Onneksi on ollut mukavan lämmintä lähipäivinä.

Ja olen taltioinut liikkeitä snapchattiin (@taijaok) jos joku haluaa käydä virtuaalista metsäretkeä kanssani. Toisaalta ymmärrän ettei Turun murteeni kovin paljon kiinnosta ketään, kuulostaahan se aika kamalalle omassakin korvassa välillä.


Edelliseltä retkeltäni, sain kotituliaisiksi hirvikärpäsen. Se leijaili ympärilläni hakien paikkaa mutta eipä vielä pudottanut siipiään. On ne kyllä aika ällöjä otuksia kun liikkeetkin ovat välillä sivuttaisia, yh hyh...

Tänään sitten käväisimme tyttären kanssa taas marjametsässä ja saimme 1,5 litraa mustikoita. Minä oikeastaan keräilin ja tytär syödä naposteli suurimman osan omistaan.
Sieniäkin oli paljon mutten uskalla niitä keräillä kun en tunnista niitä.

Metsäretkemme oli kuitenkin oikein mukava, kahteen otteeseen istahdimme alas napostelemaan rusinoita ja minä join kaffet termarista, oli ihanan rauhallista.


Illalla sitten vielä väsäsin tämän piiraan ja kyllähän se maistui. Kyllä ne tuoreet marjat vaan ovat niin parhaita.




06/08/2015

Kaupan vahvistus



No tässähän tämä nyt sitten on. Tänään allekirjoitettu, käsirahat maksettu ja pientä herkuttelua sen kunniaksi. Jos nyt olisi perjantai niin vieressä olisi punkkulasi mutta kun en ota viikolla muuten niin tyydyn hyvään jäätelöön.


Seuraavaksi on koko kauppasumman maksu, heti kun olemme saaneet omasta asunnosta kaiken. Sitten auton katsomista, soiton odottelua päiväkodista että saako tytär paikan haluamastamme ja jos ei saa niin mistä saa. Ja sitten ei muuta kuin pakkaamaan tavaroita.


Metsäkävely



Käväisin eilen pienellä 7 km kävelyllä lähimetsässä. Oli siellä sitten rauhallista ja kaunista kun ilta-aurinkokin paistoi puiden lomasta.

Jos nyt ihan totta puhutaan niin ihan pikkasen jopa pelotti kun en muistanut tarkkaa reittiä ja niitä sinisiä merkkejä puissa ei aina näkynyt mutta tiesin etten kovin pitkälle voi eksyä, tuttua maastoa kuitenkin.

Sitten ajattelin susia ja karhuja... nälkäisiä sellaisia ja raiskaajia, murhamiehiä ja muita hulluja. Eihän noita petoja ole tässä metsässä ollut mutta jännästi sitä tulee itseään ruokittua pelolla. Ei vaan saa antaa sen päästä liian suureen valtaan.



Näitä surrareita oli muuten yhdessä aurinkoisella paikalla todella paljon, varmaan 20 enkä tiedä riittikö edes, niiden lentelyä oli mukava katsella ja kuvata kun päästivät niin lähellekin.

Kävely oli erittäin antoisa joka tavallakin... nytkin on todella kaunis ilta mutta miksi en ole ulkona?


05/08/2015

Marjametsässä

Käväisimme viikonloppuna mustikalla... siis voiko joku ymmärtää että vaikka olen metsässä liikkunut vaikka kuinka paljon niin tämä oli ensimmäinen muistamani (muisti on lyhyt) ja harkittu marjastus retki.

Olen jo monta vuotta ollut lähdössä mutta jokin on aina pistänyt vastaan... nyt vain päätin tyttären kanssa lähteä. Tässä tullaan siihen että jos ei olisi tytärtä... en olisi vieläkään käynyt.
Eli kyllä lapsista seuraa paljon hyvää ja tämä olkoon jälleen yksi tapaus siitä.


Me kiertelimme ja kaartelimme lähimetsää ja kyllähän sieltä jotain löytyi. Ainakin hämähäkkejä joita pelkään yli kaiken mutta rohkaistuin ja kun pikkasen niitä varpuja ämpärillä huiskuttelin niin uskalsin marjan jos toisenkin poimia. Tytär oli selvästi rohkeampaa sorttia.

Selvittelin siinä vähän sitten nolona että katsos kun toiset pelkää amppareita ja käärmeitä niin äiti pelkää hämähäkkejä. En tosiaan pelkää noita edellämainittuja ollenkaan. Ja tytär sitten ihmeissään että eihän ne hämähäkit mitään tee. Juu ei tee ei mut siltikin.



Saaliiksi saimme siis tämän piirakan verran jonka väsäsin illemmalla ja 1/2 litraa lisää. Ja ihan vain käsin poimien... jokainen marja tarkkaan poimittu.



Illemmalla tuli todella kova ukkospilvi suoraan kotimme yläpuolelle. Minähän tietenkin fiksuna lähdin koiraa ulkoiluttamaan juuri samalla hetkellä sateenvarjo mukana. Päätin kuitenkin odotella kiltisti kaatosateen lakkaamista enkä hirveästi pitänyt sateenvarjoukkonen yhtälöstä. Onneksi se pahin ei kestänyt kauaa.