19/08/2017

Turvattomuus

Vähän yli viiden ystävältäni tuli viesti...
 
Oottehan te kunnossa??
              ? No mikäs meil...
Et oo lukenut uutisia?
              En
Hyvä että ootte kunnossa!
             Mitä on tapahtunut?
Turussa terrori isku, keskustassa puukotuksia ja muutama kuollut.

Tämän jälkeen sitten aloin ottaa asioista selvää ja netti pursusi äyriään myöden yli kaikenmaailman juttuja. Onneksi TV:stä ilta 7:lta tuli ylimääräinen suora tiedotustilaisuus joka avasi asioita niin kuin ne ovat ja lopetin nettijuttujen tuijottelun.


Olihan tämäkin ihan odotettavissa ja tuskin jää viimeiseksi kun nyt on se ensimmäinen tullut tehtyä, hyvin ikävää kuitenkin että meidän pienessä tai sanotaanko ennemminkin vähälukuisessa maassamme hyökätään meitä vastaan, meitä Suomalaisia jotka olemme rehtiä, työtätekevää ja tunnollista porukkaa. Olemme suorasanaisia, puhumme kun on asiaa, rakastamme kun on rakastettavaa ja vihaamme kun on vihattavaa. Noh... ehkä ei nykypäivänä tämä enää pidä niin paikkaansa mutta onhan meitä supi Suomalaisia täällä vielä jäljellä ihan mukavasti. 

Meitä kaikkia yhdistää kuitenkin yksi ja sama pikkuinen juttu... olemme Kristittyjä ja siihen meidät on kasvatettu sukupolviemme aikoina ja siksi olemme aivan samanlaisia kohteita maailmassa kuin kaikki muutkin Kristityt.

On kaksi asiaa joista en mielellään ota keskustelua enkä missään nimessä väittele, uskonto ja politiikka. Niiden varjolla, varsinkin uskonnon, on tapettu vuosisatojen aikoina niin paljon ihmisiä ja tullaan sitä edelleen tekemään. Myös me Kristityt olemme tehneet pahoja veritekoja mutta se aika on taaksejäänyttä ja olemme oppineet hyväksymään kaikki uskonnot, olemme oppineet ottamaan ne uteliaisuudella sillä jokainen uskontokunta on yhtä mielenkiintoinen.
Harmi etteivät kaikki ole tästä asiasta samaa mieltä, silloin näitä uskontoon liittyviä sotia ei käytäisi.

Toivon maailmaan enemmän suvaitsevaisuutta ja jokaisen maan omien tapojen kunnioittamista. Kun minä lähden tästä taas kohta ulkomaille, kunnioitan heidän tapojaan ja perinteitään käytökselläni, kunnioittakaa te ulkopuolelta tulleet myös meidän maan tapoja.


Jokaiselle eilen Turussa haavoja saaneille uskoa ja rohkeutta jatkaa elämää tästä kaikesta huolimatta, menehtyneiden perheille voimaa ja kaikille muille jotka olivat siinä tilanteessa lähellä (ja heitä oli paljon) luottamusta. Ei syytellä viattomia eikä tehdä lisää uhreja, ei toteuteta oman käden oikeutta... hyvä voittaa AINA pahan, sen me muistakaamme.


15/08/2017

Taistelu on ohi

Puoli vuotta on mennyt edellisestä kirjoituksesta ja silloin ei mennyt kovin hyvin.

Mutta nyt, nyt ovat asiat mallillaan, voisin sanoa että jopa ihan hyvin. Mutta palatakseni vähän aikaisempiin aikoihin.

Käytin noita erilaisia lääkkeitä (erikseen) jotta pääsisin siitä järjettömästä alkoholin himosta pois mutta ne eivät loppujen lopuksi auttaneet.
Kävimme ulkomailla ja otin siellä viiniä siivosti mutta siltikin joka ilta, ihan kuten monella on varmasti tapana ottaa. Kun pääsimme kotiin, alkoi arki ja palasin entiseen eli joka viikonloppu meni siideriä tai viiniä enemmän ja enemmän.

Tuli lääkärintarkaskastus... oikein sopivasti tähän väliin ja lääkäri ehdotti Antabuksen käyttöä, tällä kertaa suostuin koska se oli ainut vaihtoehto jota en vielä ollut kokeillut.

Otin lääkkeen joka perjantai ja lauantai aamuna ja koska tiesin etten voi ottaa tämän lääkkeen takia alkoholia niin pääsin irti viinin himostani. Jossain välissä sitten unohdin ottaa lääkkeen perjantaina ja sitten se unohtui seuraavanakin ja niin sekin sitten jäi pois kokonaan.

Kuukausi meni tuon lääkkeen lopettamisesta ja kävikin huonosti. Tuosta lääkkeestä ja ehkä myös sitä edeltävistä lääkkeistä seurasi maksan häiriö ja jouduin sairaalaan kuudeksi päiväksi. Arvot olivat niin suuret etten enää pystynyt syömään koska ruokailu tuotti pahaa oloa, olin väsynyt ja silmät tulivat keltaisiksi. Sairaalassa sain kuitenkin tarvitsemani avun ja arvot alkoivat laskea hitaasti.



Tuo sairaala-aika oli muuten hyvin mieleenpainuva. Tapasin neljä erilaista persoonaa jotka olivat huonekavereinani ja puhuimme paljon asioita joita en koskaan puhuisi ventovieraan ihmisen kanssa kasvotusten. Olimme samassa tilassa, jokainen meistä oli siellä eri syyn takia mutta yhdenkään syy ei ollut vähäisempi kuin toisen, olimme sairaita sairaalassa.
Tuon reissun jälkeen en tarvinnut minkäänlaista terapeuttia, terapeuttini olivat siinä ihan vieressä ja kerrankin oli aikaa ajatella itse elämää ja kuinka arvokas se onkaan.

Kotiinpaluu oli ihana... muistan miten menin heti ensimmäisenä iltana kukkamaalle mutta olin vielä fyysisesti niin huonossa kunnossa että hengästyin pienemmästäkin koukkimisesta, otin siis ihan iisisti ja nautin että sain olla vain kotona.



Tänä päivänä olen käynyt kävelyillä, lenkillä ja eilen tein joogavenytyksiä, nuorruin venyttelyn jälkeen taas 10:llä vuodella.
Tupakkaa on edelleen mennyt, tosin aika vähän enkä ota siitä mitään painetta koska sekin jää kyllä pois aikanaan. Olen ollut nyt 4kk ilman alkoholia ja olen nimittäin kuullut ettei kannata kaikesta pahuudesta luopua samaan aikaan, se kuulemma kuormittaa elimistöä liikaa henkisellä paineella. Eli kaikki aikanaan.

Mukavaa tiistaipäivää lukijoille :)

06/02/2017

Muutuin huonompaan


Minussa on tapahtunut outoja juttuja.

Lopetin Molkosanin käytön hyvin lyhyeen vatsavaivojen vuoksi samoin kaikki maitohappobakteerituotteet joita kokeilin. Minulla on siis ollut jo 2vk ns. ripuli. Jep jep... kiva aihe mutta nyt alan ihan oikeasti jo huolestua joten tilasin tälle päivälle lääkärin.

Tuo voisi johtua lääkkeen annoskoon suurentamisesta, eihän sitä nostettu kuin puoli tablettia mutta ehkä se riitti, niin ehkä.

Sitten toinen juttu.
Aloin polttaa tupakkaa iltaisin mukavan 10 vuoden tauon jälkeen. Ai miksi... no mistä minä tietäisin, teki vain mieli ja sitä vaan on niin mukava tuprutella tuolla ulkona hiljaisuudessa ja yksin. Mutta että pitkän tauon jälkeen... herää pahvi.

Yritän selvästi korjata ennen alkoholin tuomaa rentoutusta jollain muulla aineella ja olen siinä hyvin onnistunut. Harmi vain ettei mikään kovin terveellinen tapa ja kun tämä elämäkin pitäisi olla niin arvokas.

Ehkä lääkkeen teho ei enää riitä, ehkä se on sittenkin väärä ongelmaani vaikka poistikin sen alkuperäisen ongelman, ehkä en vain osaa elää rauhassa itseni kanssa, ehkä ne ongelmat ovatkin paljon syvemmällä jos ongelmaa edes on. Olenko itse itseni ongelma.

Mikä minussa on vikana?

26/01/2017

Kuvausinto missä olet


Minähän olen innokas valokuvaajaharrastelija. Kuvannut jo vuodesta 2004 kun ensimmäisen järkkärin eos 400:sen hommasin ja siitä se jatkui lintukuvaukseen ja välillä makroiluun, maisemiin ja yleiseen hömppään.

Sitten syntyi pikkuneiti ja oli pakko ostaa pokkari jota jaksaa kantaa ja joka mahtuu hyvin mukaan, tavaraa kun oli kassissa ihan riittävästi vaipoista, tuttipulloista ja vaihtovaatteista täyttyen.

Pikkupokkari sony rx100 oli mukava vempele, oikeastaan tykästyin siihen niin paljon että hommasin nyt myöhemmin siitä 3-versionkin. Tykkään kuvien laadusta ja kameran koosta.

Sitten tuli nämä kännykkäkamerat ja -ohjelmat. Nyt on jos jonkinlaista käytössä... Instagrammia, Hipstamatickkia, Oggl, Snapseediä, EyeEm, VSCO, Snapchat, Blip:iä.

Ihan liikaa... ei meinaa jaksaa.

Ja ostinpa minä jo filmikamerankin halvalla... ajattelin ettei tarvitse muokata kuvia mutta jos haluan kuvat nettiin niin skannauksen jälkeen ne pitää käsitellä kuitenkin.
Aikaa vievää puuhaa tuokin.

Nyt tuntuu että se "oikea" kuvausinto on ollut jo pidemmän aikaakin poissa enkä tiedä mistä johtuu.

Oli joskus niin mukavaa käydä joka viikonloppu pienellä metsäretkellä, tarkastella luontoa, nappailla kuvia ja laittaa kuvia blogiin... nyt ei ole tullut mentyä vaikka sinne olisi ihanaa mennä vieläkin.

Sitten kun saan kuvia kameraan, en jaksa laittaa sitä kameraa piuhan päähän ja siirtää koneelle. Ja vaikka saisinkin ne koneelle niin siirto kuvankäsittelyohjelmaan on hyvin "työlästä" saatika niiden muokkaaminen.

Ei meinaa jaksaa tuotakaan.

Sitten on näitä erilaisia nettipalveluita joihin näitä mukavia kuvia on kiva laitella kunhan ensin on saanut ne muokattua valmiiksi.
On Blipfoto, Flickr, Kuvat.fi, Aminus3, Tumblr, 500px, 365 Project, Week Of Life, Blogger, Facebookkia... ja ties mitä muita joita käytän vuorotellen tai olen muuten vain kokeillut.
 
Blipfoto ja Aminus3 pakottavat laittamaan kuvan päivässä joka on ollut ihan kiva jos jaksaa ottaa sen yhden tylsän kuvan.  

Week Of Life-sivusto pakottaa ottamaan 9 kuvaa päivässä joka sitten taas pakottaa kuvaamaan jos se ei muuten onnistu. On muuten hyvin vaikeaa ottaa 9 kuvaa päivän aikana pidemmän päälle, oletko kokeillut?
Harmi kun tuolla sivulla on pelkkiä Tsekkiläisiä, tunnen oloni aika orvoksi huonolla enkulla eivätkä Tsekkiläiset kirjoita omia tarinoitaan enkuksi... olisi mukava jos siellä olisi muitakin Suomalaisia.

Ei siis ihme ettei meinaa jaksaa kun kuvausvälineitä ja -ohjelmia on niin paljon ja tavallaan niitä haluaa kaikkia käyttää muttei pysty, vuorokaudessa kun ei riitä tunnit.

Eikö voisi olla vain yksi ohjelma ja yksi kamera?

24/01/2017

Voihan Molkosan


Nyt paloi käpy...

Olen kärsinyt jo pitkään vatsan turvotuksesta päivän aikana, aamulla se on mukavan littana... tai noh.... littana muka, ainakin parempi mutta päivällä kuin ilmapallo.

Ihan sattumalta huomasin kirjoituksen jossa mainittiin Molkosan ja siitä kun tietoja hain niin löysin kaikenlaista positiivista kertomusta nimenomaan vatsantoimintaan ja ulkoisestikin käytettynä.

Siitä innostuneena jälleen kerran, menin heti töiden jälkeen lähikauppaan ostamaan isoimman pullon mitä kaupasta löytyi.

Maku muistutti piimää... juuh, ihan piimä tuli mieleen enkä juo sitä muutenkaan mutta kyllä se lasillinen siinä sitten meni.

Tänä aamuna otin taas heti herättyäni lasillisen eli pikkuloraus lasin pohjalle ja vettä päälle. Puistatti... maku oli edelleen piimäinen eikä oikein napannut mutta menihän se siinä irvistellessä.

Ei siinä sitten kauan saanut aamukahvia nautiskella kun piti juosta vessaan ja vielä toisenkin kerran peräjälkeen.

Voi apua sanon... otinkohan liikaa sitä vai pelästyikö vatsani muuten vain jotain terveellistä.

Nyt on mennyt pari tuntia sen ottamisesta ja vessareissuista ja vatsassa on tällä hetkellä ainakin ihan hyvä olo.

Otan kotona vielä lisää... enkä luovuta vielä.

Otin tuota ainetta myös vanulapulle ja sivelin sillä kasvoni, no kasvothan haisivat ihan piimälle sen jälkeen ja pakko oli laittaa hunajalla höystettyä kasvorasvaa mutta katsotaan vaikuttaako se mitenkään. Jos vaikkapa vähän nuorentaisi näköä ja lähtisi muutama silmäryppy, tummat silmänaluset ja silmäpussitkin olisi mukava saada veks.

Mitä sitä ei kauneuden eteen tekisi.

20/01/2017

Tanssia, väsymistä ja kiukkua


Meidän pikkuneidillä oli eilen tanssiharjoituspäivä mutta pienellä muutoksella tällä kertaa.

Hän on käynyt 3-4 v ryhmässä vaikka täyttää jo keväällä 6v koska pikkuisia oli vain pari ja isompien ryhmässä liikaa. Nyt kuitenkin pienten ryhmään tuli enemmän pikkusia ja päätimme kokeilla esibaletti-ryhmää joka on jo 6 vuotiaille.

Tunti alkaa pienten jälkeen klo 18.45 ja loppuu 19.30.

Kuuntelin pukuhuoneessa tuntia ja kuulosti ainakin siltä kuin siellä olisi jo täysi tohina päällä, musiikki soi ja ohjaaja ohjasi.  Siis jotenkin eri meininki kuin näillä pienillä oli ollut.

Pikkuneiti oli tunnin päätyttyä iloinen mutta väsynyt... ja kotona oli todella väsynyt... ja sitten tuli kiukku ja lisäväsymys.

Huokaus tähän väliin.

Nyt emme sitten oikein tiedä että kannattaako tuohon isompien ryhmään jossa sentään harjoitellaan paremmin mutta se alkaa myöhemmin siirtyä sitten ollenkaan.

Onko tuo väsyminen ja kiukuttelu tuon arvoista?

No ei taida olla vielä heidän iässä mutta päätin kuitenkin vielä puhella neidin kanssa asiasta illemmalla, hänellähän on jo aika vahvat mielipiteet asioista että tykkääkö vaiko eikö.

19/01/2017

Matkalla muille maille


Parin kuukauden päästä on sitten lähtö Israelin Eilattiin ja täytyy myöntää että kyllä koko ajan on sellainen pieni pelko ja innostus-fiilis.

Pelkään millainen tilanne maassa on, saammeko raketin vaiko itsemurhapommittajan lahjan, joudutaanko kidnappaajan uhriksi vai ammutaanko kone tuusasen nuuskaksi, ja vielä kun ulkoministeriön sivuilta lukee maan tilanteesta "yleistä varovaisuutta" on noudatettava niin eihän tuokaan paljon mieltä ylennä.

Mutta miksi ihmeessä olen viemässä perhettäni sitten sinne jos kuitenkin pelkään?


Toinen puoli siitä pelosta on turva jotka kulkevat rintarinnan. Jokin vain kertoo että tapahtuupa matkalla mitä tahansa niin ei tarvitse pelätä... että olemme turvassa.

Mutta siltikin, olenhan vain ihminen ja meidän luonteeseen kuuluu terve pelko.

Odotan matkalta lämpöä ja uusia tuulia, historiaa ja omien tunnetilojeni vahvistumista suuntaan tai toiseen.


Hmm... olipa tästä aiheesta vaikea kirjoittaa vaikka halusin kertoa pitkän tarinan mistä tämä koko matkaidea lähti. Ehkä tämä on matka josta voin todellakin kertoa enemmän vasta sen tehtyäni.

18/01/2017

Minä voitan Kuningas A

Se Kuningas Alkoholi josta edellisessä tekstissä mainitsin on jäänyt osaltani nyt 3kk takaiseen elämään ja olen elänyt tätä uutta elämää opetellen ja tutkien asioita niin itsessäni kuin muissakin.

Oma alkoholinkäyttöni tyssäsi 3kk takaiseen sunnuntai-iltaan kun huomasin miten olen ollut molemmat viikonlopun päivät väsynyt krapulasta. Jo se että koko olotila on väsyttävän ärsyttävä perheelliselle ihmiselle niin se oma saamattomuus myöskin suututti... miten saatoin taas tehdä näin.

Kun viime vuoden tammikuussa eli 1/2016 päätimme pitää tipattoman... tuli nimittäin otettua Uuden Vuoden aikoihin ihan kiitettävästi niin se onnistui vasta kolmannella yrittämällä eli alkoipa tulla jo kevät kun vihdoinkin sain oltua sen kuukauden raittiina. Siinä vaiheessa olisi jo pitänyt hälytyskellot soida, että herää pahvi... nyt on tosi kyseessä.

Mutta ei, sama meno jatkui joka perjantai ja sitten se alkoi lipsua myös lauantaihin jolloin olin väsynyt ne molemmat päivät. Aamupäiviin ei voinut sopia koskaan mitään menoa koska olin vielä aamusta kännissä tai hyvin vahvasti krapulassa. Lapsen kanssa sitten istuskelin puiston penkillä tai lähdimme jonnekin autolla ja kärsin aikamoista väsymystä.

Nukuin siis viikolla n. 6h ja sitten viikonloppuisin 5-6h jolloin olin koko ajan väsymystilassa.

Viikot meni lenkkeilen ja todistaen itselle että olen ihan kunnossa kun jaksan juostakin.

Eräänä kauniina lauantaiaamuna lapseni hoiti minua kun olin "kipeä" eli krapulassa mutta ei hän sitä tiennyt mistä se johtui. Olin kiitollinen ihanasta lapsestani mutta samalla hävetti ja suututti oma tila. En vielä senkään jälkeen saanut tuota loppumaan.


Tämä kaikkinainen pelleily päätti sitten loppua sinä sunnuntai-ilta jolloin soitin lääkäriin, päätin vain soittaa työpaikkalääkärilleni ja ajanvarauksesta vastasi nainen joka tiedusteli tarvitsemani käyntini syytä. Sanoin että minulla on vapaa-ajan ongelma alkoholin kanssa, saisinko jotain apuja tätä kautta ja hän oli niin mukava että sain ajan heti seuraavana aamuna. 

Ja kyllä... minua hävetti ongelmani.

Maanantai aamuna pääsin lääkärille, sain sanottua pari sanaa kunnes aloin itkemään. Itkin ennen kuin sain sanottua edes asiaani ja näin lääkärin silmistä miten hän varmasti ajatteli että nyt on asiat pahasti. Kerroin vapaa-ajan ongelmastani ja hän kuunteli... ja kuunteli. Hän oli sillä hetkellä paras ihminen jolle asiaani kerroin.

Ja kyllä... minua hävetti taas ongelmani mutta olin niin helpottunut, kuin iso kivi olisi tippunut sydämeltä.

Sain lääkettä jota kokeilin heti seuraavana perjantaina mutta se ei toiminut kohdallani, tuli pahat sivuoireet pahoinvointina ja yöllä heräsin kun huone alkoi pyöriä ympäri.

Seuraavana viikonloppuna kokeilimme toista joka oli parempi mutta ei poistanut itse ongelmaa eli miksi on niin kova tarve ottaa perjantaina... jo 15-v lähtien. 

Ja sitten tuli kolmantena viikonloppuna uusi lääkekokeilu joka napsahti paikoilleen heti ensimmäisen pillerin jälkeen.

Se järjetön puristus rintakehän ympäriltä vain hävisi. Se tunne kun joku kiristää vyötä ympärilläsi ja olet hermostunut... sitä ei enää ollut.

Olen jatkanut sitä lääkettä jo 2,5kk ja tällä mennään eteenpäin tätä uutta elämää  tutkien.

Nyt tuntuu kuin kaikki mitä tekisin olisi uutta, varsinkin kaikki viikonloppuna tapahtuva toiminta koska minun ei tarvitse miettiä mitä alkoholia/viiniä ostan viikonlopuksi, ei tarvitse olla väsynyt vaan nukun yli 8h yöunia ja olen AINA ajokunnossa jos lapseni tai joku muu tarvitsee kyyditystä.

Opettelen tuntemaan, iloitsemaan, puhumaan puolisolle, tuntemaan surua ja rakastamaan selvinpäin ja voin kertoa että tämä puoli ei ole se helpoin mutta helpottuu koko ajan, on jo helpottunut.

Toivon että jokainen joka vähänkin tuntee olevansa avuton alkoholin ja sen seurauksien kanssa, joka ei pysty lopettamaan edes kahden annoksen jälkeen ja tämä sama toistuu kaavana, joku joka haluaa hakea apua muttei uskalla tai hävettää muuten vain niin NYT puhelinsoitto työpaikkalääkärille, opiskelija ja työtön soittakoon AA-klinikalle koska vain niistä saa apuja. Ja siitä ne pyörät lähtee pyörimään parempaan suuntaan. ONNEA SINULLE matkassasi.

17/01/2017

Mihin tämä aika kuluu

Kolme kuukautta vierähtänyt... mihin tämä aika oikein kuluu?

Omaa elämääni mullistavia asioita on tapahtunut mutta kerron siitä sitten hyvällä ajalla. Ei kuitenkaan eroja tai kuolemanvakavia asioita.

Suurin asia liittyy kuitenkin Kuningas Alkoholiin, siihen salakavalaan aineeseen joka täyttää suurimman osan meidän Suomalaisten viikonloppuja ja jopa arkipäiviäkin, se kuluttaa kehoamme vääjämättömästi, tekee tuhoaan, saa ihmiset pitämään tipatonta tammikuuta vain todistaakseen itselle ja muille että MINÄ en ole VIELÄ koukussa mutta tuo naapurin "Pertti" onkin... hehee... ja juuri se aine joka saa meidät tekemään itsemurhia, riistämään toisen elämän ja pilaamaan omansakin.

Eipä mikään ihan heppoinen aines tuo olekaan ja ihan syystä on kuninkaan tittelin ansainnut.

Toinen mukava aihe on matkailu joka suuntautuu Israeliin, sen matkan tarkoitus on... jokin/joku.
Siitäkin lisää kun on aikaa naputella enemmän.

Nyt nimittäin on ihan pakko mennä koiran kanssa ulos, sitten suihkuun ja simmut kiinni. Ja että miksiköhän nämä illat venyvät aina näin pitkiksi... kun sitä ei alkuillasta voi puuhailla näitä omia juttuja, sitten sitä vain nököttää paikallaan tai talsii ympäri huonetta tekemättä mitään, siksi ne venyvät.