17/08/2015

Suunnistusta ja näköaloja

Lauantaipäivä, niin lämmin ja joka tavalla erityisen hyvä.

Kävin aamu klo 10 pienellä suunnistuksella ensimmäistä kertaa. Sain todella mukavan opettajan itselleni juuri siihen kertaan ja hän opetti oikein hyvin. Katsoi miten kuljen luonnossa, tuli koko ajan perässäni ja kun satuin menemään tiettyjen ojien ja kallioiden ohi päätäpahkaa, hän kommentoi siitä.

Se tosiaan oli hyvin opettavaista ja pidin siitä kovasti. Sain rämpiä metsässä, väistellä risukkoja ja ylittää kaatuneita puita. Vaikka vain kävelimme, opiskelimme karttaa sekä kompassia niin kyllä siinä kuuma tuli.

Samalla rekisteröin miten puolukat alkavat jo punoittaa, mustikoitakin oli vielä ja hirven/metsäkauriin papanoista päätellen jompi kumpi elukoista oli rastimme lähettyvillä liikkunut. Nautin siis joka silmäyksestä ja henkäyksestä.


Sen jälkeen lähdimme lintu"tornille" joka itse asiassa oli lintukivi ja koska siellä ei näkynyt lintuja, matkasimme tälle hienolle näköalatornille. Sieltä olikin sitten hienot näkymät joka suuntaan.

Päästymmä ylös ajattelimme miehen kanssa samaa eli olimme tosiaan joskus olleet siellä ennenkin. Vasta se näkymä ylhäältä sai muistamaan käyntimme ja sen jälkeen hän muisti paljon enemmän kuin minä. 
Tarkistin kotona löytämästäni kuvasta että olimme tosiaan olleet siellä v. 2009.

Pikkuneidilläkin oli kamera mukana ja hän otti ihan hyviä maisemakuvia, tykkäsi katsella hienoja maisemia ja viihtyi yllättävän hyvin vaikka olikin aika väsynyt päivästä.

Oikein mukavia nämä hetket kun emme nahistele mistään ja kaikki sujuu hyvin, olen kiitollinen tästä päivästä.

08/08/2015

Luontoa ja mustikoita

Metsässä on tullut liikuttua lähiaikoina erityisen paljon.. siellä vain on niin kaunista nyt kun syksy tekee hiljalleen tuloaan. Onneksi on ollut mukavan lämmintä lähipäivinä.

Ja olen taltioinut liikkeitä snapchattiin (@taijaok) jos joku haluaa käydä virtuaalista metsäretkeä kanssani. Toisaalta ymmärrän ettei Turun murteeni kovin paljon kiinnosta ketään, kuulostaahan se aika kamalalle omassakin korvassa välillä.


Edelliseltä retkeltäni, sain kotituliaisiksi hirvikärpäsen. Se leijaili ympärilläni hakien paikkaa mutta eipä vielä pudottanut siipiään. On ne kyllä aika ällöjä otuksia kun liikkeetkin ovat välillä sivuttaisia, yh hyh...

Tänään sitten käväisimme tyttären kanssa taas marjametsässä ja saimme 1,5 litraa mustikoita. Minä oikeastaan keräilin ja tytär syödä naposteli suurimman osan omistaan.
Sieniäkin oli paljon mutten uskalla niitä keräillä kun en tunnista niitä.

Metsäretkemme oli kuitenkin oikein mukava, kahteen otteeseen istahdimme alas napostelemaan rusinoita ja minä join kaffet termarista, oli ihanan rauhallista.


Illalla sitten vielä väsäsin tämän piiraan ja kyllähän se maistui. Kyllä ne tuoreet marjat vaan ovat niin parhaita.




06/08/2015

Kaupan vahvistus



No tässähän tämä nyt sitten on. Tänään allekirjoitettu, käsirahat maksettu ja pientä herkuttelua sen kunniaksi. Jos nyt olisi perjantai niin vieressä olisi punkkulasi mutta kun en ota viikolla muuten niin tyydyn hyvään jäätelöön.


Seuraavaksi on koko kauppasumman maksu, heti kun olemme saaneet omasta asunnosta kaiken. Sitten auton katsomista, soiton odottelua päiväkodista että saako tytär paikan haluamastamme ja jos ei saa niin mistä saa. Ja sitten ei muuta kuin pakkaamaan tavaroita.


Metsäkävely



Käväisin eilen pienellä 7 km kävelyllä lähimetsässä. Oli siellä sitten rauhallista ja kaunista kun ilta-aurinkokin paistoi puiden lomasta.

Jos nyt ihan totta puhutaan niin ihan pikkasen jopa pelotti kun en muistanut tarkkaa reittiä ja niitä sinisiä merkkejä puissa ei aina näkynyt mutta tiesin etten kovin pitkälle voi eksyä, tuttua maastoa kuitenkin.

Sitten ajattelin susia ja karhuja... nälkäisiä sellaisia ja raiskaajia, murhamiehiä ja muita hulluja. Eihän noita petoja ole tässä metsässä ollut mutta jännästi sitä tulee itseään ruokittua pelolla. Ei vaan saa antaa sen päästä liian suureen valtaan.



Näitä surrareita oli muuten yhdessä aurinkoisella paikalla todella paljon, varmaan 20 enkä tiedä riittikö edes, niiden lentelyä oli mukava katsella ja kuvata kun päästivät niin lähellekin.

Kävely oli erittäin antoisa joka tavallakin... nytkin on todella kaunis ilta mutta miksi en ole ulkona?


05/08/2015

Marjametsässä

Käväisimme viikonloppuna mustikalla... siis voiko joku ymmärtää että vaikka olen metsässä liikkunut vaikka kuinka paljon niin tämä oli ensimmäinen muistamani (muisti on lyhyt) ja harkittu marjastus retki.

Olen jo monta vuotta ollut lähdössä mutta jokin on aina pistänyt vastaan... nyt vain päätin tyttären kanssa lähteä. Tässä tullaan siihen että jos ei olisi tytärtä... en olisi vieläkään käynyt.
Eli kyllä lapsista seuraa paljon hyvää ja tämä olkoon jälleen yksi tapaus siitä.


Me kiertelimme ja kaartelimme lähimetsää ja kyllähän sieltä jotain löytyi. Ainakin hämähäkkejä joita pelkään yli kaiken mutta rohkaistuin ja kun pikkasen niitä varpuja ämpärillä huiskuttelin niin uskalsin marjan jos toisenkin poimia. Tytär oli selvästi rohkeampaa sorttia.

Selvittelin siinä vähän sitten nolona että katsos kun toiset pelkää amppareita ja käärmeitä niin äiti pelkää hämähäkkejä. En tosiaan pelkää noita edellämainittuja ollenkaan. Ja tytär sitten ihmeissään että eihän ne hämähäkit mitään tee. Juu ei tee ei mut siltikin.



Saaliiksi saimme siis tämän piirakan verran jonka väsäsin illemmalla ja 1/2 litraa lisää. Ja ihan vain käsin poimien... jokainen marja tarkkaan poimittu.



Illemmalla tuli todella kova ukkospilvi suoraan kotimme yläpuolelle. Minähän tietenkin fiksuna lähdin koiraa ulkoiluttamaan juuri samalla hetkellä sateenvarjo mukana. Päätin kuitenkin odotella kiltisti kaatosateen lakkaamista enkä hirveästi pitänyt sateenvarjoukkonen yhtälöstä. Onneksi se pahin ei kestänyt kauaa.