Lunta pyryttää vihdoinkin

No niin... kyllä tämä kirjoittelu on hyvä asia. Kun viimeksi kirjoitin, ettei nykyään meillä ole enää lumisia talvia niin mitä sieltä taivaalta nyt tulee? On itse asiassa tullut koko yön ja vieläkin tulee, no lunta tietenkin.

Siis aivan ihana asia vaikkakin pikkasen hankaloittaa asioita varsinkin näin alkutaipaleella mutta ihana asia kuitenkin. 

Ajattelin kurkata pientä pihaamme ennen koiran ulkoilutusta ja piha oli juuri sellainen kuin olin ajatellutkin, se kaipasi kipeästi kolausta. Ulko-ovikin oli vähän jumissa, kun oli pyryttänyt siihen asti. 

Näin harvoin, kun sitä lunta meille tuleekin, niin joskus toivoisin että pihamme olisi edes pikkasen isompi jotta pääsisi ulkohommiin kolauksen muodossa. Meillähän on vain rivitalon etupiha, joka on aika pieni, vain pieni käytävä jota kolata ja puunata.

Kolauksen tehtyä, lähdin koiranulkoilutus reissulle. Koira nautti täysin rinnoin, vaikka huomasin pientä jännitystä, pelkoakin pimeällä osuudellamme mutta myös iloa. Harmi kyllä isompaa hätäänsä ei saanut suoritettua mutta ainakin ne pisut tulivat. Onneksi mieheni lähti vähän myöhemmin kuin minä, joten koira ehkä sai vielä yhden mahdollisuuden jos on kova hätä, muuten pääsee sitten vasta töidemme jälkeen tarpeilleen.

Työmatkalla huomasin, ettei aurauskalustoa näkynyt missään eikä niitä myöskään ollut mennyt vähään aikaan. Moottoritiellä ajoimme 80 km/h ja kaupunkiosuuskin mentiin aika verkkaisesti. Ehkä ne autot sitten pörräävät vähän päivemmällä ja eihän niitä enää kovin montaa olekaan, kun tarve on selvästi vähentynyt vuosien saatossa.

Ja mitä meninkään sanomaan lapsen luistimista, etten jaksa sitä luistintouhua. Kokeilimme pari päivää sitten luistimia, kun näytti olevan mukava pakkaskeli ja tarvitaanhan niitä sitten koulussakin. Ja kävi niin kuin monelle muullekin, että ne luistimet olivat jääneet pieneksi. 

Tytär sitten kokeili minun luistimiani, jotka ovat pari numeroa isommat ja olivat ihan hyvät. No siitä sitten hymyssä suin vain luistelemaan, toki nyt minä olen ilman luistimia, joten ehkä ne toisetkin pitäisi nyt sitten ostaa, onhan se ihan kivaa ulkopuuhaa.

Pimeyttä ja vanhojen muisteluita

On ollut todella pimeää täällä eteläisessä Suomessa. Se tuntuu pimeälle minulle, joka käy töissä ja vielä päivätyössä, jossa aamun lähdöt ja illan tuloajat ovat aina samat, aamu 7:ksi töihin ja kotona vasta klo 16. Sisätöitäkin on jolloin ainut valonlähde on vieressä oleva ikkuna ja sisälamput. 

Niin silloin tuo pimeys alkaa tuntumaan luissa ja ytimissä ja varsinkin siellä ytimissä. Se alkaa pikkuhiljaa jäytämään pääkopassa ja ainut toivo on lumi, joka valaisee maiseman tuoden vähän valoisampaa näkymää. Mutta mitä sitten kun sitä lunta ei ole eikä tule, nykyään se on ihan vakio.

 

Muistoja

Ei ole enää niitä ihania 70–80 -luvun lumisia talvia kun sitä lunta oli niin paljon että kaivettiin vain ojat lumihankiin ja ne olivat meidän leikkien vallihaudat. Juostiin niillä poluilla hippaa ja pipot vain vilkkuivat hankien takaa.

Mutta silloin oli myös pakkasta., -20 astetta oli ihan normaali pakkasmäärä ja sekin vielä vähän. Mutta siihenkin tottui ja aina oltiin ulkona nenät punaisina ja sormet ja varpaat jäässä. Maattiin lumihangessa, katseltiin taivaalle ja ajettiin kilparataa tähtiradoilla, voittajaa ei siinä pelissä oikeasti ollut, oli vain mukavaa olla kaverien kanssa yhdessä.

Luistinkentät jäädytettiin jo alkutalvesta. Kenttien vieressä oli lämmitetty pieni koppi, johon kuului myös kenttävahdin oma koppi joka oli paikalla jos jotain sattui ja tapahtui. Lähdimme luistimet olalla kentälle koulun ja läksyjen jälkeen, kiireellä syötiin ruoka, että ehdittiin olemaan monta tuntia kentällä. Siellä leikittiin myös hippaa ja nopeus sekä ketteryys kasvoivat ihan huomaamatta. Pojilla oli mukana myös mailat ja he pelailivat jääkiekkoa mutta joskus myös innostuivat tähän hippaleikkiin, kun olivat mukamas niin nopeita luistelijoita.

Ja sitten välillä luisteltiin koulussa opittuja kaunoluistelukuvioita, harjoiteltiin jopa koulujen välisiin kisoihin. Ainahan ne kaunoluistelun harrastajat olivat pikkasen parempia sitten siellä kisoissa, mutta me yritimme olla yhtä hyviä.

Illalla tulimme sitten kotiin hyvin ylikerroksilla ja väsyneinä. Joskus piti niitä keskeneräisiä läksyjäkin vielä tehdä.

On ihanaa, kun olen elänyt aikaa jolloin talvi ja lumi olivat ihan itsestään selviä asioita. Myöhemmässäkin iässä kuvioihin tulivat laskettelut ja lumilautailut ja jopa täällä etelässä saatiin pienet rinteet hyvin käyttöön jo mukavan aikaisin ja harrastusta pystyi jatkamaan parikin kuukautta ihan hyvin.

Paluu tähän hetkeen

Surukseni voisin todeta, etten ole vienyt tänäkään talvena tytärtäni luistelemaan enkä moneen vuoteen hiihtämään. En jaksa sitä luistin ja suksitouhua vain 1–2 viikon takia kun pitää ostaa uusia vanhojen jo mennessä pieneksi ja silloinkin jokainen pikkujää, joita on muuten enää muutama, ovat niin täynnä ihmisiä että luistelu on jopa jo vaarallista. Tai ehkä minusta on tullut vain vanha ja laiska. Luistimet ja sukset ovat vaihtuneet polkupyörään, joka on ympäri vuoden käytössä.

Lappiin olisi tietenkin mukava mennä mutta siinä yhden viikon aikana saa vain kehon mustelmille ja kipeiksi vanhoja taitoja uudelleen opetellessa. Myöskin hinnat ovat niin korkeat, että käytämme ne vähäiset rahamme mieluummin keväällä ja syksyllä ulkomaille jossa saamme sitä lisävaloa ja lämpöä niin paljon että sydän pakahtuu onnesta. Onneksi tytärkin pitää uimisesta, jonka hän muuten oppi ulkomailla ja viettääkin altailla sekä merivedessä aikaa niin paljon kuin vain voisi antaa. 

Se pienikin lumihippu

On kuitenkin mukavaa, että meilläkin vielä sataa sitä lunta edes vähän. Se kestää viikon tai parin, ehkä helmi-maaliskuussa tulee vielä enemmänkin. Lumi on kaunista ja varsinkin koiraa ulkoiluttaessa, tassut pysyvät puhtaina ja kyllä... koiratkin pitävät lumesta. Meidänkin pieni näykkii suuhunsa sitä, se tuntuu varmaan mukavan kylmältä, no kun asiaa muistelen niin totta kai tuntuu.

 

Nautinpa nyt minäkin tästä pienestä lumivaipasta, alle 1 cm taitaa olla tällä hetkellä mutta sekin tuo jo valoisuutta ja sitä talven tuntua. Keli on raikas ja puhtaan tuntuinen eikä tuo pimeyskään tunnu niin pahalle.

Tammikuun valoisuus

Löysin myös tällaisen mukavan tilastotiedon eteläisen Suomen tammikuun auringonnousuista ja -laskuista. Vielä joudun kulkemaan aamuni ja iltani pimeydessä mutta kyllä se sieltä tulee, se valo.

1.1.2021 - 9:37 - 15:32
2.1.2021 - 9:37 - 15:34
3.1.2021 - 9:36 - 15:35
4.1.2021 - 9:35 - 15:37
5.1.2021 - 9:34 - 15:39
6.1.2021 - 9:34 - 15:40
7.1.2021 - 9:33 - 15:42
8.1.2021 - 9:31 - 15:44
9.1.2021 - 9:30 - 15:46
10.1.2021 - 9:29 - 15:48
11.1.2021 - 9:28 - 15:50
12.1.2021 - 9:26 - 15:53
13.1.2021 - 9:25 - 15:55
14.1.2021 - 9:23 - 15:57
15.1.2021 - 9:22 - 15:59
16.1.2021 - 9:20 - 16:02
17.1.2021 - 9:18 - 16:04
18.1.2021 - 9:17 - 16:07
19.1.2021 - 9:15 - 16:09
20.1.2021 - 9:13 - 16:12
21.1.2021 - 9:11 - 16:14
22.1.2021 - 9:09 - 16:17
23.1.2021 - 9:07 - 16:19
24.1.2021 - 9:05 - 16:22
25.1.2021 - 9:03 - 16:24
26.1.2021 - 9:01 - 16:27
27.1.2021 - 8:58 - 16:30
28.1.2021 - 8:56 - 16:32
29.1.2021 - 8:54 - 16:35
30.1.2021 - 8:52 - 16:38
31.1.2021 - 8:49 - 16:40

Numerotaidetta

On kulunut yli vuosi edelliskerran kirjoituksesta. Ajattelin ensin perustaa kokonaan uuden blogin mutta sitten muistin tämän sivustoni johon olen kirjoittanut aina silloin tällöin jotain pientä ja näköjään vähän suurempaakin murhetta jo vuodesta 2015.

Tämä bloginihan on jo kuin jonkinlainen kasvutarina kun on ollut hyviä hetkiä, lapsen kanssa touhuiluja, lemmikkien menetystä josta en itse asiassa ole tänne paljon kertonut ja uuden pikkukoiran tuloa, omaa kamppailua alkoholin kanssa ja siitä selviytymistä sekä erilaisten asioiden testaamista ja kokeilua. Mutta elämäähän tuo kaikki, hyvässä ja huonossa.

Ajattelin aloittaa tämän vuoden 2021 tällaisillä paremmilla asioilla, etten niin hirveästi kertoisi niistä huonoista koska niitähän meillä jokaisella on ja ainakin itselläni niitä on tähän pimeään vuodenaikaan nähden todella paljon. Joten yritän löytää hyvää jopa tämän kenkkumaisen koronan (COVID-19) aikakautena joka näyttää jatkuvan vielä tämänkin vuoden puolella hyvin vahvasti.

Numeroitua taidetta

Löysin kerran netistä idean ja ostin tällaiset kuvat meille molemmille tyttärelle ja minulle. Tämä tyttären kuva on jo toinen jonka hän saa kohta valmiiksi.

Pakkaukseen kuuluu siis kangas, maalausvärit, pensselit (2 eri kokoa), puukehykset ja mallipiirros johon on merkattu purkeissa olevat värit.

Ostin itselleni vaikeammat kuvat. Toisessa kuvassani jota en vielä ole aloittanut, kangas on täynnä väriä ja niin pieniä yksityiskohtia että siitä tulee sitten ihan oikeasti ikuisuusprojekti. Jo tämänkin kanssa tuntuu kuin se ei tulisi valmiiksi koskaan, siksi se onkin ollut jo melkein vuoden verran "vaiheessa", mutta olen kaivanut sen taas esille ja voisin sanoa että "pikkuhiljaa hyvää tulee". Joudun myös värittämään sitä pienimmällä pensselillä joten se vähän kestää, toivottavasti värit eivät vielä kuivu purkkiin. 

Ja todellakin rahoilleen saa vastinetta niissä isommissa kuvissa kun aikaa kuluu mestaripiirrosta luodessa.

 

Kankaalle on tehty ohuista viivoista mallipiirros joiden keskellä on pienet numerot. Samat numerot löytyvät pienistä väripurkeista ja näillä väreillä sitten väritetään koko kuva. 

 

Tämän tyylinen värittäminen on hyvää ajankulua ja kun kerran saa värin sutaistua kankaalle, ei haluaisi lopettaa värittämistä ollenkaan vaan koko ajan etsii numeroita joihin voisi laittaa väriä. Tämä on myös hyvä vaihtoehto kännykkä ym. pelaamiselle jos se tuntuu vievän liikaa lapsen ja miksei myös aikuisenkin huomiota.

Kun työ on valmis, voi sen kiinnittää puukehyksiin jotka tulivat mukana. Pingotetaan vain kangas kehyksiin ja vasaralla naputellaan kangas paikalleen nastojen avulla. Näistähän saa tehtyä kivoja tauluja seinälle ja kuvavalikoima on aika iso, jokaisen makuun löytyy varmasti jotain.

Näitä löytyy googlettamalla Paint by numbers.