25/11/2015

Juhlintaa, snäppejä ja laulua, siitä on viikko tehty

Taas on viikko vierähtänyt viimeisestä kirjoituksesta... että mihin nämä päivät oikein häviävät. 

Nyt on ihan selvästi pimeysmasennus päällä... ei huvita kuvaaminen, ei ulkoilu, eikä oikein muukaan.

Innostuin tässä viikolla kuvaamaan videota, olen notkunut uudessa Periscope-ohjelmassa ja löysin paljon mukavia seurattavia Snapchatin puolella. Mutta mistä löytyisi innostus valokuvaamiseen, siihen mun rakkaimpaan harrastukseen.

Tuo Periscope on ihan mielenkiintoinen mutta pikkasen alkoi harmittamaan kun viestit näkyvät niin kauan siinä joten siirryin taas Snapchatin puolelle. Siellä olen muuten @taijaok -nimellä jos joku tykkää katsoa pientä vaatimatonta elämääni.
Mutta kertokaa toki Periscopesta enemmän jos joku sitä käyttää, siinä kuitenkin voi lörpötellä vaikka kuinka paljon että sen puolesta se on mukavampi.

.................................................................

Lauantaina tuli käytyä tyttöjen kanssa syömässä ja vähän iltaa viettämässä, oli nimittäin ystäväni 30-v juhlat. Olin kuitenkin sen verran pihillä tuulella että päätin tulla ennalta sovitusti yön viimeisellä klo 01 bussilla kotiin ja olin tähän päätökseen erittäin tyytyväinen.

Bussikuski oli muuten oikein mukava kun hän vinkkasi meille matkustajille jo aika alkumatkasta että jos jollakulla sattuu tulemaan paha olo niin pyytää pysähtymään pysäkille jotta matkaa on mukavampi jatkaa. Bussi siis matkasi aika pitkälle ja minunkin matkani kesti sen 40 min. Pimeässä ja mutkikkaalla tiellä voi tosiaan tulla hiukan huono olo.

Ilta oli kyllä ihan mukava, ruoka oli Torressa hyvää ja iltajamituspaikassa Showroomissa oli hiljaista kunnes alkoi ihmistä tulla klo 23.30 jälkeen. Että miten nuo ihmiset jaksavat vasta noin myöhään... minä kun jo haukottelin tuossa vaiheessa.

Sunnuntaina sitten olikin ihan ok olotila, sain aamulla levätä vähän kauempaan eli aamu 9:ään asti ja vietimme mukavaa päivää ulkoillen ja vain hengaillen yhdessä.

Pientä väsymystä oli kyllä jo havaittavissa, suurin siitä väsystä johtui perjantai-lauantaiyöstä jolloin unet jäivät 4,5 tuntiin ja sitten illalla lähdin vielä kaupungille.


Tiistaina käytiin tyttären kanssa taas laulamassa ja soittamassa seurakunnan tiloissa. Huomasin että tuo ilta-aika klo 18-19 on tyttärelle selvästi liian myöhään koska ei meinaa jaksaa mukana joten ehkä menen sitten seuraavalla kerralla yksin. 


Tulin huomanneeksi erään ehkä vähän huononkin jutun tyttäreni soitossa... hän nimittäin lopetti soittamisen kokonaan ja kun kysyin asiaa häneltä niin hän sanoi että toiset soittavat niin hienosti ettei sitten halunnut. Nämä toiset olivat yksi rouva joka säesti meitä kitaralla ja nuori joka hakkasi rytmiä jalkojensa välissä olevaan laatikkoon. En nyt muista mikä sen soittimen nimi on mutta tiedän että sitä käytetään myös flamenco-musiikissa paljon.

Hän siis selvästi häpeää soittamistaan vaikka pysyy oikein kivasti rytmissä marakassien ja kulkusien kanssa eikä se auta yhtään että minä kehun häntä, pitäisi joku toinen varmasti kehua.

Tämän saman olen huomannut harjoitellessamme kirjaimia. Hänellä menee hermo täysin ja alkaa itkemään kun ei tee täydellistä kirjainta mallista vaikka me saamme oikein hyvin selville kirjaimet joita hän piirtää.

Tähän tarvitsisin kyllä jonkinlaista vinkkiä että miten kerron hänelle että hän on ihan riittävän hyvä, ei tarvitse tehdä täydellistä suoritusta ja hän on vasta 4,5 vuotias... Tai kerronhan minä tämän hänelle useastikin mutta hän ei usko minua. Vinkkejä kiitos tarvitsen.

.................................................................
Tälläistä tällä kertaa... ai niin... Kaarinan kirjastossa on valokuvanäyttely Katariinan poluista, siellä on kuulemma esillä yksi minunkin kuvani joten täytyy mennä ihan itsekin sitä katsomaan. Kuvaajat kuuluvat Kaarinan Kuvaajiin.
................................................................. 

Mukavaa päivää kaikille !!!

18/11/2015

Musiikillinen iltajamitus

Eilinen ilta oli aika lennokas mutta sain kuin sainkin sitten itseni raahattua sinne seurakunnan tiloihin, ehkä siksi että tytär oli mukana ja hän odotti tilaisuutta kanssa kovasti niin en halunnut tuottaa pettymystä.


Se oli siis yhteislauluilta... niin siis niinkin vähäinen ja pieni juttu kuin lauluilta ja kuinka vaikeaa sinne oli alunperin mennä. Ehkä siksi että se oli seurakunnan tiloissa enkä oikein tiennyt millaisia lauluja siellä lauletaan... tai tiesinhän minä suunnilleen ja se juuri pelottikin tai hävetti, ehkä häpeän omaa lauluääntänikin niin paljon tai sitten jotain muuta.

Mutta tilaisuus oli oikein leppoisa ja iloinen, pieni huone oli täynnä ihmistä, oli vanhempaa rouvaa ja herraa, keskiä-ikäistä, minunkin ikäinen ja sitten pari 4-v nuorta neitiä. Minähän siis en omasta mielestäni ole vielä keski-ikäinen vaan pikkasen nuorempi vaikka Wikipedian mukaan keski-ikä sijoittuukin vuosiin 36–59 heh...

Oli myös glökitarjoilua ja pienimmille annettiin marakassit ja kulkuset joita meidän pikkuneiti ainakin soitti hyvin antaumuksella. Hän jaksoi soittaa melkein sen koko tunnin ja useasti meni niin hyvin rytmissä että jopa minäkin jo ihmettelin. Kehuja hän kyllä sitten saikin mukavasti ja tyttö oli yhtä hymyä.

Laulut olivat aika pitkälle Jouluaiheisia koska sehän tässä on seuraavaksi tulossa mutta joukkoon mahtui myös uskonnollisempaa eikä ollenkaan niin tuttuja kappaleita. Se ei kuitenkaan haitannut minua yhtään.

Mutta siis yhteenvetona voisin sanoa että hyvä kun menin ja todellakin sai laulaa häpeämättä omaa ääntään. Yritän taas ensiviikolla uudestaan joko yksin tai kaksin.



17/11/2015

Tiistai on toivoa täynnä

Projekti huone on valmis ja sormivärimaalaukset on suoritettu. 

Voi kuinka mukavaa että maalaukset on vähäksi aikaa ohi ja voimme ottaa makuuhuoneemme työn alle ihan sitten kun vain tuntuu siltä. Ei mitään kiirettä, ei stressiä eikä mitään muutakaan... jess...

Pääsimme pikkuneidin kanssa hyvin yhteisymmärrykseen kun hän kertoi mitä kuvioita haluaa minnekin ja pikkasen itse sovelsin, hänellä itsellään oli aika vapaat kädet työssään ja tämä seinämaalus osoittautuikin hänelle yllättävän haasteelliseksi.
Mutta uskon että hän pitää itsekin lopputuloksesta, sen näkee hänen silmistään.

 
Viikko sitten kerroin kirjoitukseni lopuksi että menen seurakuntamme tiloihin puuhailemaan jotain... No en sitten mennyt, olin liian väsynyt, tai laiska, tai muuten vain pelotti ja olin ihan yksin ja ja ja... No kyllähän tuo oma saamattomuus harmitti jonkin verrankin.

Pyysin pikkasen apuvoimia tähän omaan saamattomuuteeni ja sain siihen vastauksen, tänään olisi uusi yritys ja se tuli vähän kuin vahingossa ja sattumalta. Katsotaan tuleeko siitä mitään ja jos tulee niin millainen olo siitä tulee. Toivottavasti tämä onnistuu tällä kertaa.


Ja vaikka maailmalla onkin tapahtunut ikäviä asioita niin meillä muilla jatkuu tämäkin tiistaipäivä... joten oikein mukavaa tiistaipäivää kaikille !!

10/11/2015

Lämpöä ja tihkua

Sataa sataa ropisee tilitili pom... kyllä nyt meille annetaan vettä kun joka päivä tihuttaa enemmän tai vähemmän.

Kävin eilen Ikeassa töiden jälkeen hakemassa sen tyttären huoneen lampunjohdon. No eihän siellä ollut juuri sitä mitä piti, ehkä loppu tai koska koko laatikkoa ei näkynyt missään niin joku on ehkäpä vienyt koko laatikon mukanaan, heh...
tai sitten se vain oli eri paikassa.

Sain kuitenkin toisen ja se oli ihan ok. Minä siis söin keittiössä ja kuuntelin muutamia pärinöitä johdon toimivuudesta kun isäntä sitä asenteli, leikkasi johtoa lyhyemmäksi jne. Eli en sano hyvä vaan ihan ok.

Huone on nyt siis aika valmis, niitä sormiväritaiteiluja lukuunottamatta ja nappasin siitä kuvan. Tuli aika erilainen mistä suunnitelmasta alunperin lähdin kun piti seinät olla ensin valkoiset mutta saatiinpa tuo vihreä seinä pois.

Halusin huoneeseen lämmintä tunnelmaa ja koska tytär tykkää tästä 
niin luulisin onnistuneeni tässä.

Tämä mukava valosommitelma löytyy yhtiömme ulkotiloista ja 
valaisee pimeydessä kauniisti.


Illalla käväisin vielä 5 km hölkkälenkillä tihkusateessa. 

Olen nyt joutunut jälleen istumatyöskentelyyn kokopäiväisesti kun sähköpöytäkokeilukin loppui joten heti tuli sellainen olo että pakko liikkua ettei mene koko päivä pelkäksi istumiseksi. Ja taisin lukaista muutaman liikunta-aiheisen bloginkin päivällä joka tietenkin innosti lisää.

En voi sanoa että lenkki meni helposti koska taas on ollut vähän liikaa väliä mutta tulipa kunnialla suoritettua ja olen itseeni tyytyväinen.


Menen tänäiltana ensi kertaa seurakuntamme tiloihin puuhailemaan mutten kerro vielä mitä, katsotaan nyt ensin uskallanko mennä edes, asiasta sitten ehkä lisää.

Mukavaa päivänjatkoa kaikille !!

09/11/2015

Remonttia ja Isänpäivää

Viikonloppu ohi... huh...

Perjantai-iltana tuoli pikkasen valvottua ja unet jäivät vain neljätuntiseksi mutta se ei tarkoita etteikö lauantaina olisi puuhailtu... voi kyllähän me puuhailtiin ja ihan kiitettävästi.

Mutta miksi ihmeessä sitä tuli taas valvottua ja maisteltua sitä punaviiniä niinkin paljon? 
No meillähän oli isännän kanssa hyvät keskustelut... uskonnosta. Just just... uskonto ja viini on todella hyvä yhdistelmä mutta niin hyvässä hengessä me jutusteltiin kaikesta ja sitä juttua vain riitti ja riitti, kysymyksiä ja pohdintoja kaikesta. No ei kai se paha asia voi olla kun loppujen lopuksi molemmilla oli hyvä olla ja seuraavakin päivä meni sitten yllättävän hyvin, erikoisen hyvin itseasiassa.

Krapula pääsi pikkasen yllättämään siinä puolen päivän aikaan mutta siihen väliin tuli hyvin tyttären huoneen toinen maalauskerta joten eipä sovinnut valittaa hirveen paljon. Saimme siis maalattua koko huoneen valmiiksi.
Vihreät tapetit saivat väistyä ja tilalle tuli iloisen keltaisenoranssia, 
onhan se nyt lastenhuone sentään.


Ikean reissulta matkaan tarttui kaksi lamppua hänen huoneeseensa mutta toisessa paketissa oli vain kupu. Eipä siinä tullut mieleenkään katsoa kun se mallikappale roikkui siinä katossa niin nätisti että kyseessä on vain kupu eikä johtoa ollenkaan joten saan mukavasti mennä tänään uudestaan sinne ostoksille, no mitäs pienistä.

Ikeareissun jälkeen suuntasimme vielä Raisiossa olevaan Victory-nimiseen ruokapaikkaan joka oli ihan täynnä, joka tietenkin tarkoittaa että taitaa olla aika suosittu paikka, joka tietää hyviä pöperöitä. 
Ollaan käyty siellä kyllä ennenkin ja aina pidetty siitä seisovasta pöydästä kun on niin paljon kaikkea tarjolla, lapsillekin oma leikkinurkkaus jossa nyt sattui valitettavasti olemaan pari poikaa jotka kuulemani mukaan viskoivat siellä palloja joten meidän neiti ei mennyt sinne. Pojat on kuulemma ihan tyhmiä.

Näin mukavasti meni tämä lauantaipäivä ja illalla tuli uni todella nopeasti.

....................................................
Sunnuntai meni sitten Isänpäivää viettäen. Hyvää Isänpäivää vielä kaikille jotka tunnustautuvat isiksi.

Teimme kakun aamulla, tuossa on omenaa ja keinlaista muuta ainesta mutta kovin siitä vain tuli makea, liian makea. Jopa minä joka olen hyvin perso makealla en pysty tuota paljon syömään joka tietenkin pikkasen harmittaa nyt kun näimme vaivaa niin paljon. No eiköhän tänään vielä mene kahvin kanssa jokunen pala ja sitten loput on pakko laittaa roskiin... mitä hyvien aineiden tuhlausta.

Illalla katsoimme sitten mielenkiintoisen Ant-Man leffan joka oli kyllä erikoinen mutta ihan hyvä.

Juu ei... tuo allaoleva ei ole se leffa, he hee...



06/11/2015

Esitys Pinokkio

Istahdimme työpäivän jälkeen syömään ja selailin paikallislehteämme, sellainen A1:sen kokoinen hehtaarilehti joka ei meinaa mahtua normaalille keittiön pöydälle jos siinä on vähänkin jotain muuta kuten vaikka ne lautaset.

No sieltä näin teatteriesitykset ja huomasin että paikallisessa nuorisoteatterissa pyörii Pinokkio. Näytösajat olivat siitä tunnin päästä, isänpäivänä tai ensi viikolla. Isänpäivänä ei ehditä ja ensi viikolla klo 18 olisi ollut liian myöhään koska tytär menee nukkumaan jo klo 19 aikoihin, nyt me ehdittäis koska hän ei mene huomenna päiväkotiin joten... ei jäänyt paljon vaihtoehtoja.

"Haluaisitko mennä katsomaan Pinokkiota?" kysyin ihan kuin vahingossa.

"Jooooo.... haluan nähdä Pinokkion !!!" sain heti vastaukseksi.

Öh... katsoin kelloa, nyt enää vajaa tunti aikaa, missä se nyt olikaan, paljonko liput maksavat ja kuinka kauan sinne ajaa autolla... Ok, mä soitan sinne ja varaan lippuja.
....................................................
Esitys oli ihan mukava, vähän kovaäänistä menoa kun istuimme ihan edessä ja teatteri oli aika pieni kun oli kyse Nuorisoteatterista. Mutta tarina oli hyvä, nuoret esiintyjätkin ihan hyviä, musiikki soitettiin hyvin ja väliaikakahvitkin ihan hyvät. Ei siis mitään moitittavaa. Paitsi... tytär poltti kätensä vessan hanan alla koska sieltä tulikin yht'äkkiä aivan tulikuumaa vettä. Siitä tuli tietenkin itku mutta onneksi ei tullut pahempaa jälkeä vaikka käsi punoittikin aikansa. Vaarallisia nuo vanhojen talojen hanat näköjään.




04/11/2015

Uskon mutta mihin


Suutuin toissapäivänä Jumalalle aivan kuin hän olisi ollut toinen ihminen edessäni. Olin niin vihainen että itkin, tärisin ja olisin voinut huutaa jos olisin ollut sopivammassa paikassa kuin työpaikan vessa.

Työpaikan vessa on ainut paikka jossa saan olla ihan rauhassa, pieni koppi, omat ajatukseni ja pytty, no ei ajatella nyt tuota jälkimmäistä heh...

Ei sitä autossa voi kovin syvällisiä ajatuksia ajatella kun pitää keskittyä liikenteeseen ja ulkona kävellessäni seuraan luontoa ja sen kauneutta. Kotona en ole yksin joten ihan turha edes kuvitella vaipua siellä omiin ajatuksiin. Eli se on se työpaikan vessa, minun paikkani ja onneksi niitä vessoja on monta.

..........................................................
No itse aiheeseen eli miksi suutuin.
Olen ajatellut tuota lentokoneonnettomuutta Egyptissä. Ajattelin ensin sitä todella vähän koska siirsin sitä ajatuksissani aina poispäin mutta juuri tuona päivänä se vain tulvahti mieleeni. Se mitä siellä lentokoneessa on tapahtunut kun ihmisille selvisi että nyt tiputaan, miten vanhemmat ovat reagoineet lapsiinsa, miten lapset ovat käyttäytyneet, itkua, huutoa jne jne...

Tuo pirun lentokone otti kyllä niin syvältä sydämestäni koska olemme itse matkanneet Luxorista juuri tuon alueen läpi kotiin ja otin sen hyvin henkilökohtaisesti.

Näin perheemme siinä koneessa ja miten halaan tytärtäni ja yritän pitää hänet turvassa viimeiseen hengenvetoon asti.
Aivan järkyttäviä ajatuksia tulvi mieleeni ja itkin hyvin paljon tuota kaikkea ja sitten surun tilalle tuli viha.

Miten Jumala voi tappaa pieniä lapsia, ne viattomat ja hennot lapset joille maailma on vielä avoin kirja, heitä voi muokata jos ovat menneet väärille raiteilleen, he eivät ole pahoja. Aikuinen sitävastoin on ehtinyt tehdä elämässään jo paljon pahaa ja osa ei edes tahdo pyytää syntejään anteeksi... mutta ne lapset.
Miksi Jumala ylipäätänsä antaa lasten kuolla auto-onnettomuuksissa, laivaonnettomuuksissa, liikenteessä pyörällä/kävellen, junassa tai lentokoneessa, sairauksiin tai jopa jo ennen syntymäänsä.

Minun Jumalani ei tapa lapsia, ei anna heidän kuolla, ei tee ihmisille pahaa eikä kosta. Jos minun Jumalani ei tee tuota niin mihin minä uskon enää koska en voi uskoa tuohon.

Tästä asiasta niin kovin suivaantuneenani olen nyt pariin otteeseen pyytänyt Jumalaa selittäämään tämän lentokoneteon ja niiden lasten kuolemisen, auttoiko Hän heitä kenties, oliko tuo väistämätön paha joka vain piti tapahtua. Minä en vain nyt usko tuollaiseen enkä Jumalan sanaa kuuntele saatika lue ennen kuin saan vastaukseni, piste.
..........................................................
Tähän voin todeta vielä että seuraavana aamuna olin saanut parit kutisevat näppylät jotka ärsyttävästi kutisivat koko päivän, vatsakipu ja ripuli joka jatkunut jo pari päivää, ei onneksi siinä ihan kaikkein pahimmassa muodossaan. Että kannattiko suuttua... kyllä ja edelleen odotan vastausta, osaan olla myös sitkeä.


01/11/2015

Viikonlopun puuhat

Viikonloppu alkaa olla loppusuoralla ja nyt pääsin rentoutumaan Lidlin hyvän valkosuklaan kanssa. Tiedättekö sen keltaisen paketin jonka sisällä pienempiä suorakaiteen muotoisia paketteja ja suklaan sisällä on moussea... se on niin mun lemppari että syön tuon levyn tässä illan aikana.

Perjantaina oli ihan tavallinen ilta eli tällä kertaa saunaan perheen kanssa ja sitten illemmalla tehtiin hampurilaisia. Olin ostanut vain ne sämpylät, mies teki pihvit ja mä laitoin vielä paketin kasaan sillä aikaa kun hän lörpötteli kaverin kanssa puhelimessa. Hampparin kruunasi hyvä punaviini, no se antaa hyvää lisämakua ruokaan.


Päivällä oli tullut ilmalämpöpumppu ja sitä oli kuulemma asenneltu n. 5h. Aikaa meni tavallista kauemmin vissiin kun piti ulkona tehdä jotain lisäjuttuja mutta nyt se on paikallaan, ihan hiljainen veikkonen ja toi lämmön lattiatasolle.

Näin parin päivän kokemuksella totean että on tosiaan lämpimämpää, patterit laitettiin pienemmälle ja olemme tyytyväisiä. Sähkönseurannasta saamme lisätietoa kulutuksesta mutta katsotaan sitä tarkemmin parin päivän päästä sillä ainakin tällä hetkellä sähkönkulutus on pienempi kuin ennen.


Lauantaipäivä oli aika raskas ja nuhjuinen, tuli otettua sitä hyvää punaviiniä vähän liian paljon ja nukuin vain 5h joten eipä siitä paljon muuta viitsikään kertoa... kävimme sentään ulkona vähän liikuttamassa haravaa.


Sunnuntai olikin sitten ahkera päivä kun lauantai tuli mokattua. Irrottelin tyttären huoneesta loput tapetit veks ja ens viikonkoppuna päästään maalailemaan. Pohjaväriksi siis jotain keltaisen ja oranssin välillä, vaalea väri kuitenkin ja siihen päälle maalataan sormiväreillä ihan mitä mieleen tulee. Siitä voi tulla tosi kivaa tai sitten... no varmasti aika erikoinen seinä.

Tuo tapetti muuten lähti ihan hienosti tuosta paitsi tuo yläkerta kun siellä on boordia, sen kanssa saa tuhrattua aina tuplasti aikaa kun siinähän on kahden kerroksen tapetit. Voi sitä aikaa kun noita boordeja laitettiin joka huoneeseen ja meillä niitä on paitsi onneksi olohuone ja eteinen jotka kanssa lähtivät hienosti, keittiö oli ehdottomasti pahin.

Se että äiti teki monta tuntia hommia tapettien parissa, näkyi myös tyttäressä. Aikamoista kiukuttelua hänen suunnalta ja sitten omalta suunnalta ja lopuksi vielä miehenkin suunnalta kun kaks "muijaa" on koko ajan napit vastakkain. Ihan vain huomioo kaipasi tyttö ja annoin sitä sitten kun olin hommat saanut valmiiksi.

Huh huh... meille tulee vielä kovat kahdenkeskiset kähinät.

Makeaa sunnuntai-iltaa kaikille ja huomenna työrytmiin aamuisen kahvikupin siivittämänä.