5.8.2015

Marjametsässä

Käväisimme viikonloppuna mustikalla... siis voiko joku ymmärtää että vaikka olen metsässä liikkunut vaikka kuinka paljon niin tämä oli ensimmäinen muistamani (muisti on lyhyt) ja harkittu marjastus retki.

Olen jo monta vuotta ollut lähdössä mutta jokin on aina pistänyt vastaan... nyt vain päätin tyttären kanssa lähteä. Tässä tullaan siihen että jos ei olisi tytärtä... en olisi vieläkään käynyt.
Eli kyllä lapsista seuraa paljon hyvää ja tämä olkoon jälleen yksi tapaus siitä.


Me kiertelimme ja kaartelimme lähimetsää ja kyllähän sieltä jotain löytyi. Ainakin hämähäkkejä joita pelkään yli kaiken mutta rohkaistuin ja kun pikkasen niitä varpuja ämpärillä huiskuttelin niin uskalsin marjan jos toisenkin poimia. Tytär oli selvästi rohkeampaa sorttia.

Selvittelin siinä vähän sitten nolona että katsos kun toiset pelkää amppareita ja käärmeitä niin äiti pelkää hämähäkkejä. En tosiaan pelkää noita edellämainittuja ollenkaan. Ja tytär sitten ihmeissään että eihän ne hämähäkit mitään tee. Juu ei tee ei mut siltikin.



Saaliiksi saimme siis tämän piirakan verran jonka väsäsin illemmalla ja 1/2 litraa lisää. Ja ihan vain käsin poimien... jokainen marja tarkkaan poimittu.



Illemmalla tuli todella kova ukkospilvi suoraan kotimme yläpuolelle. Minähän tietenkin fiksuna lähdin koiraa ulkoiluttamaan juuri samalla hetkellä sateenvarjo mukana. Päätin kuitenkin odotella kiltisti kaatosateen lakkaamista enkä hirveästi pitänyt sateenvarjoukkonen yhtälöstä. Onneksi se pahin ei kestänyt kauaa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti