Oltiin juuri eilen tutustumassa tyttären kanssa hänen uuteen hoitopaikkaansa ja voin kertoa että aivan JÄRJETTÖMÄN iso muutos tulee olemaan hänen siirtyessään päiväkodista perhepäivähoitajalle jolla on entuudestaan kolme tyttöä.
Siellä ne tytöt leikkivät keskenään ihan nätisti eikä yhtään ylimääräistä riehumista ja riekkumista. Hmm... tämä voi olla hyvä muutos ja kerron siitä sitten lisää.
......................................
Kameraseura... olin elämäni ensimmäistä kertaa tutustumassa kameraseuran kokoukseen ja pienimuotoiseen kuvakilpailuun. No eihän minun kuvani pärjänneet mutta toisaalta, eihän siellä ollut ammattilaista arvostelemassakaan... heh, vitsi vitsi. Siis mun tarkoitushan on juuri mennä ottamaan oppia ja saamaan uusia ideoita joten ihan mukavaa oli.
Toisaalta pikkusen kyllä ihmetytti että jotkut tulevat kokoukseen vain juttelemaan omia asioitaan vaikka voisi hyvin hoitaa ne toisaalla. Minä ihan oikeasti olisin halunnut keskittyä siihen olennaiseen, olenhan vähän tälläinen erilainen.
No menen kuitenkin toiseenkin kokoukseen... katsotaan millaista sitten on.
......................................
Sitten tämä synkempi puoli. Aamulla avasin Facebookin... eteeni pompsahtaa kaikenlaista juttua pakolaisista ja kun utelias olen joskus sattumalta niin päädyin näkemään kuvan miehestä joka kantoi käsivarsillaan pientä kuollutta poikaa joka oli hukkunut yrittäessään vanhempiensa kanssa ylittää vaarallista merta.
Se kuva sai todellakin itkemään ja vieläkin meinaa tulla kun asiaa ajattelee...
Enhän minä pääse sitä lasta pelastamaan sieltä merestä vaan joudun tässä nyt sitä katsomaan. Enhän minä voi auttaa niitä perheitä siellä, olen täällä töissä, perheeni tarvitsee minua eikä rahalähetykseni kuitenkaan mene oikeaan osoitteeseen.
Miten minä sitten voisin auttaa... no ainakin täällä jo olevia.
Vaikka olenkin aika pakolaisvastainen niin ei se niiden lasten vika ole että he ovat tänne joutuneet joten autan mielelläni kyllä heitä. Ja uskon että useimmilla on ihan oikea tarkoitusperä tänne tullessaan eli se hätä mutta ne muut, ne muut pilaavat kaikkien muidenkin maineen.
Luin Facesta kun joku mainitsikin että suurimmassa hädässä olevat ovat edelleen siellä omassa maassaan, ei ne jotka ovat jo täällä. Se muuten voi pitää täysin paikkaansa koska ne jotka oikeasti ovat suurimmassa hädässä niin heillä ei ole rahaa lähteä pois vaan jotuvat elämään sen kaiken keskellä. Ehkä ne jotka lähettävät lapsensa pois toivoen että se lapsi saisi paremman paikan... heille annan kyllä tukeni. Voisin adoptoida heti sellaisen yksinäisen lapsen jos se onnistuisi helposti.
Olenkin nyt kysellyt vastaanottokodistamme että millaista vaatetta/lelua tarvitsevat etten vie tyttäreni kirppikselle meneviä tavaroita sinne nyt turhaan paikkoja täyttämään. Näissä paikoissa kun alkaa olla täyttä. Toivon saavani vastausta tässä joskus.
......................................
Eli vaikka elämässäni tapahtuu nyt paljon hyviä asioita, on pakostakin enemmän tai vähemmän surullinen olotila muiden vuoksi.
Taidanpa vähäsen pyytää apua rukoillen, Hän tietää kyllä ja auttaa kun sitä pyydetään puhtaalla sydämellä. Ja nyt on ihan aidon oikeasti tässä asiassa puhdas sydän... tai Hän kyllä näkee senkin joten valehtelemaan en pääse. Aika näyttää.
Kiitos ja kumarrus... harvinaisen pitkä kirjoitus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi !