16/09/2015

Pimenevät illat ja muuton suunnittelua

Tässä on taas kaikenlaista puuhaa ollut. Kävin suunnistamassa jälleen viikonloppuna, olihan se jo 4. kertani mutta tällä kertaa menin yksin. Eli takanani ei seurannutkaan "opettajani" ja voin sanoa että niin hukassa olin kuin vaan voi olla.
Mutta ei se minua lannitanut vaikka kerran menin rastini ohi seuraavalle, yhdellä haahuilin ihan väärässä paikassa ja muitakin rasteja sain hakea ihan kiitettävästi. Ei... se ei lannistanut vaan halusin heti lähteä uudestaan koska vain kokemuksesta oppii ja lisää tarkkaavaisuutta pyydän itselleni. Että voisin ihan oikeasti keskittyä siihen hommaan 110%:sti.

Harmittavasti nyt tulee parin viikon tauko tulevan muuton takia mutta sitten taas jatkuu muutamilla kerroilla, sitten tulee talvitauko.

Sumuisia aamuja ollut ja nyt jo aika pimeääkin.


Olen miettinyt pienessä mielessäni uutta Tuija-aitaa uuteen asuntoomme ja sen tekemistä, no onneksi se on jo puoliksi tehty... ajatuksissa nimittäin.
Ensin puskat, sitten ojan kaivamista, puskat kuoppaan ja hyvää kastelua, eihän se nyt niin vaikeaa voi olla... eihän, no raskasta ainakin.

Sitten on huoneiden maalaamiset ja toivon että perheemme miesväestö osaisi hoitaa niiden maalien hommaamiset sekä pohjustustyön.

Kyllähän minä ihan mielelläni maalailen ja pohjustan kunhan joku antaa neuvoa.

Ikean sivuilla vierailin eilen ja sain sisustettua jo tyttären huoneen sekä tulevan askarteluhuoneemme. Sehän olikin aika mukavaa puuhaa (lue: kallista) ja eri asia onkin sitten hyväksyykö mieheni tuon kaiken hömpötyksen.

Sitten olen kysellyt väreistä joita voi maalailla lapsen kanssa kahdestaan vain pelkillä käsillä. Olen löytänyt isoja 750 ml sormiväripurkkeja parista nettikaupasta ja taidan sitten vain tilailla niitä koska ainakaan Stark-liikkeessä ei ollut enkä ole muistakaan maalausliikkeistä niitä tavoittanut.

Tarkoituksena on siis maalata lapsen huone valkoisella ja siihen tehdään sitten yhdessä kuvioita seinään, siitä tulee sitten mitä tulee, tietysti loistava.




Niin tuo uusi asuntomme onkin sitten jo meidän ihan virallisesti muttemme vielä pääse muuttamaan sinne.
Viikonloppuna alamme viemään joitakin varastotavaroita, siivoilemme paikkoja ja sitten vasta viikon päästä on se varsinainen muutto. Silloin on muuttolaatikot, autot ja muuttomiehet hommissa. Tästä se muuttaminen alkaa.

----------------------------------

Nyt näin autolla liikkuessani olen huomannut miten paljon kaipaankaan niitä jokapäiväisiä pyörämatkojani työpaikalle. Olenkin siis alkanut joka ilta kävelemään tai juoksemaan, ihan miten mieli tykkää mennä eteenpäin.
Joskus jaloissa tuntuu todella raskaalle ja sitten vain heitän kävelyvaihteen päälle, joskus taas kevyelle joten pistän hölkäksi.

Tällä hetkellä Polarin M400 aktiivisuusmittari pomppaa joka päivä yli 100% näiden kävelyjen ansiosta ja ennen ei tullut vaikka pyöräilin. En vain jaksanut illalla enää lähteä ulos lenkille joten ehkäpä tämäkin on ihan hyvä juttu.

Ja nyt saan sitä liikuntaa josta pidän hyvin paljon eli voin mennä vaikka metsään kävelemään, jopa juosta siellä ja ihan siitä syystä että nyt jaksan vain lähteä ulos kun tytär menee nukkumaan ja tienoot hiljenee.
Toisaalta nyt alkaa tulla pimeää enkä metsään uskalla mennä mutta lenkkejä jatkan.


04/09/2015

Uusia puuhia ja apua tarvitseville

Mulla on just nyt vähän tuollainen olotila kuin tuossa kuvassa... kaunista mutta pimenevää ja synkkääkin.




Oltiin juuri eilen tutustumassa tyttären kanssa hänen uuteen hoitopaikkaansa ja voin kertoa että aivan JÄRJETTÖMÄN iso muutos tulee olemaan hänen siirtyessään päiväkodista perhepäivähoitajalle jolla on entuudestaan kolme tyttöä.

Siellä ne tytöt leikkivät keskenään ihan nätisti eikä yhtään ylimääräistä riehumista ja riekkumista. Hmm... tämä voi olla hyvä muutos ja kerron siitä sitten lisää.

......................................

Kameraseura... olin elämäni ensimmäistä kertaa tutustumassa kameraseuran kokoukseen ja pienimuotoiseen kuvakilpailuun. No eihän minun kuvani pärjänneet mutta toisaalta, eihän siellä ollut ammattilaista arvostelemassakaan... heh, vitsi vitsi. Siis mun tarkoitushan on juuri mennä ottamaan oppia ja saamaan uusia ideoita joten ihan mukavaa oli.

Toisaalta pikkusen kyllä ihmetytti että jotkut tulevat kokoukseen vain juttelemaan omia asioitaan vaikka voisi hyvin hoitaa ne toisaalla. Minä ihan oikeasti olisin halunnut keskittyä siihen olennaiseen, olenhan vähän tälläinen erilainen.

No menen kuitenkin toiseenkin kokoukseen... katsotaan millaista sitten on.

 ......................................

Sitten tämä synkempi puoli. Aamulla avasin Facebookin... eteeni pompsahtaa kaikenlaista juttua pakolaisista ja kun utelias olen joskus sattumalta niin päädyin näkemään kuvan miehestä joka kantoi käsivarsillaan pientä kuollutta poikaa joka oli hukkunut yrittäessään vanhempiensa kanssa ylittää vaarallista merta.

Se kuva sai todellakin itkemään ja vieläkin meinaa tulla kun asiaa ajattelee... 

Enhän minä pääse sitä lasta pelastamaan sieltä merestä vaan joudun tässä nyt sitä katsomaan. Enhän minä voi auttaa niitä perheitä siellä, olen täällä töissä, perheeni tarvitsee minua eikä rahalähetykseni kuitenkaan mene oikeaan osoitteeseen.
Miten minä sitten voisin auttaa... no ainakin täällä jo olevia.

Vaikka olenkin aika pakolaisvastainen niin ei se niiden lasten vika ole että he ovat tänne joutuneet joten autan mielelläni kyllä heitä. Ja uskon että useimmilla on ihan oikea tarkoitusperä tänne tullessaan eli se hätä mutta ne muut, ne muut pilaavat kaikkien muidenkin maineen.

Luin Facesta kun joku mainitsikin että suurimmassa hädässä olevat ovat edelleen siellä omassa maassaan, ei ne jotka ovat jo täällä. Se muuten voi pitää täysin paikkaansa koska ne jotka oikeasti ovat suurimmassa hädässä niin heillä ei ole rahaa lähteä pois vaan jotuvat elämään sen kaiken keskellä. Ehkä ne jotka lähettävät lapsensa pois toivoen että se lapsi saisi paremman paikan... heille annan kyllä tukeni. Voisin adoptoida heti sellaisen yksinäisen lapsen jos se onnistuisi helposti.

Olenkin nyt kysellyt vastaanottokodistamme että millaista vaatetta/lelua tarvitsevat etten vie tyttäreni kirppikselle meneviä tavaroita sinne nyt turhaan paikkoja täyttämään. Näissä paikoissa kun alkaa olla täyttä. Toivon saavani vastausta tässä joskus.

......................................

Eli vaikka elämässäni tapahtuu nyt paljon hyviä asioita, on pakostakin enemmän tai vähemmän surullinen olotila muiden vuoksi.

Taidanpa vähäsen pyytää apua rukoillen, Hän tietää kyllä ja auttaa kun sitä pyydetään puhtaalla sydämellä. Ja nyt on ihan aidon oikeasti tässä asiassa puhdas sydän... tai Hän kyllä näkee senkin joten valehtelemaan en pääse. Aika näyttää.

Kiitos ja kumarrus... harvinaisen pitkä kirjoitus.