18/10/2016

Polar M400 ja A360 välinen testi

Päätin tuossa viime perjantaina ostaa uuden aktiivisuusmittarin koska halusin jokapäiväiseen arkeen pienikokoisen ja ranteesta sykkeen mittaavan vempeleen. 
No minullahan on siis jo Polar Loop ja Polar M400 mutta Looppihan ei mittaa ranteesta ja M400 on jokapäiväiseen käyttöön liian iso härpäke. En kylläkään myy sitä pois koska jos tarvitsen joskus erityisen tarkan sykkeennäytön esim. juoksu-/pyöräilyharjoittelussa niin voisin käyttää sitä.

Teinpä sitten viikonloppuna sellaisen hölkyttelylenkin jossa välillä pysähtelin ja välillä pääsin jonkin matkaa ihan normaalistikin. 

Tytär oli mukana pyörällä ja siksi ei tuo lenkki suju aina ihan niin kuin haluaisi mutta mitäs pienistä, ihan mukavaa meillä aina on.

Tässä siis kaavio jossa sininen viiva on uusi Polar A360 ja punainen Polar M400.
Yritin laittaa vaakaviivat kohdikkain, siksi heittoa kuvan muilla alueilla.
 
Vaikka tästä nyt näkyy ehkäpä aika huonosti mutta kyllä nuo viivat menee minusta aika tasaisesti vaikka heittoakin on. Yleensä katsoin kelloja kun syke meni vähän korkeammalle tai tasaisella hölkätessä ja silloin siinä oli 2-5 sykkeen heitto.

Eli jos ei haittaa tuollainen pieni heitto niin kyllä pidän tästä uudesta A360 ihan jokapäiväiseen menoon sopivana. Kävellessä on mukava laittaa sykkeen päälle, samoin crossaillessani. Onhan se aktiivisuusmittarille parempi kuin ei sykettä olisi ollenkaan koska usein sitä tulee kuitenkin kaivattua vaikkapa esim. perus vaunulenkillä tai pyörräillessä jolloin kädet eivät ole liikkeessä.

Kertaakaan en vielä ole ladannut tätä eli akku on kestänyt kohta 4 päivää ja sykkeitäkin olen käyttänyt tässä. Älykkäät ilmoitukset puhelimen ja kellon välillä olen laittanut pois koska ne syövät akkua enkä minä nyt sellaisia tarvitse.


26/09/2016

Hyppien ja pomppien

Muistatteko silloin lapsena miten nämä pomppulinnat vetivät aina mukaansa, niissä juostiin, hypittiin ja pompittiin, tehtiin voltteja ja oltiin hippaa. Pää ja selkä oli märkänä kuumuudesta ja ilman täytti suunnaton riemu ja ilo... voi niitä huolettomia aikoja.

Nyt meidän perheessä on uusi sukupolvi jatkamassa tätä samaa riemua.
Tytär lenteli pomppulinnassa niin ihmeellisiin asentoihin että välillä teki pahaa katsoa mutta kyllä... minäkin olen niin tehnyt eikä minuakaan kukaan rajoittanut, en siis minäkään.

Lapsia oli välillä aika paljonkin samaan aikaan ja siellä ne hienosti pujottelivat ja pomppivat toistensa ohi, ihan niin kuin silloin muinoin minäkin.

Kun tuli aika lähteä, tytär ei kitissyt yhtään vastaan vaan posket punasta hehkuen tuli vastaan sanoen: Mulla tuli kauhea hiki ja hymy nousi jälleen suunpieliin.

Tuli aika ihanan nostalginen olotila muistellessa siinä samalla omaa lapsuuttaan ja tämä vempele kuului ehdottomasti niihin iloisiin muistoihin.

Meillä oli kiva lauantaipäivä, toivottavasti teilläkin. 

22/09/2016

Sitkeyttä jatkaa

Kun tasan vuosi sitten muutimme nykyiseen kotiimme ja sain sen pienen pihani kerrostaloasumisen jälkeen, toivoin kovasti että saisin ruokkia lintuja.

Ostin pienen punaisen mökin jossa oli erilaisia siemeniä ja laitoimme sen kepin nokkaan etupihalle.
Eipä mennyt aikaakaan kun siihen tulivat naakat, variksen ja harakat... eikä yhtään pikkulintua. Variksetkin hyökkäilivät mökkiä päin niin että siemenet tippuilivat ja sitten lajikaveri kävi ne maasta noukkimassa. No pakkohan se pömpeli oli pois ottaa.

Mutten vielä luovuttanut, laitoin pienemmän katosta roikkuvan siemenautomaatin takapihallemme keittiön ikkunan viereen. Tässä uudessa automaatissa oli vielä pienet rei'ätkin jotteivat isot linnut siihen pääse.
Mutta niin vain kävi että isompi lintu kävi päiväsaikaan tökkimässä tätäkin automaattia ja osa siemenistä tippui maahan... taas sama juttu ja pömpeli otettiin pois. Eikä yhtään pikkulintua käynyt koko talvena, pikkasen harmitti täytyy sanoa.

Olen tietyssä asiassa aika sitkeää tekoa enkä vieläkään luovuta. 
Olen hommannut tällä kertaa tälläisen taliautomaatin josta siemenet eivät putoa maahan ja toivon etteivät isot linnut pääse tähän. Ja jos pääsevät niin viimeisenä keinona ostan taliautomaatin jossa on vain reikä pohjassa. Katsoin jo sellaista mutta se oli päässyt K-Raudasta loppumaan joten ehkä ostan vielä sellaisen. Eivätkä sitten nuo talipallotkaan pääse kastumaan ja jäätymään ihan täysin.

Sitkeys siis palkittiin tai hyvin aikaisin aloitettu ajankohta ja tämä yksi tintti on käynyt jo ruokailemassa. Koko loppusyksyni ja talveni on pelastettu tästä iloisesta näystä ja toivon että saan pitää sen tuossa.


Ennen vanhaan... siis kun tytär oli vielä nuorempi mitä nyt onkaan, katselimme yhdessä aina Pikku2:sta. Nykyään paikkani on ottanut 14-v kissamme joka tykkää saamaastaan huomiosta ja lämmöstä. 

Hän on siis Pyhä-Birma jonka turkki on ajeltu ihan lyhyeksi, se on auttanut oksennusongelmiin joita oli harva se päivä kun karvapallot eivät menneet oikeaa kautta pois. Tähän lyhytkarvaiseen versioon olemme kaikki tyytyväisiä ja uskon että kissallakin paremmat oltavat kun ei ole pahaa oloa koko aikaa.

Kannattaa siis kokeilla karvan leikkuuta jos samanlaisia toistuvia ongelmia.


Ja tässä jo 10-v Shelttityttö josta myöskin näkee vanhuuden merkit.
Harmaa alue kuononpäässä lisääntyy jo sivuille, silmät ovat jo harmaantuneet vaan näkee vielä aika hyvin ja kävelykin on erittäin hidasta lompsimista.

Onneksi ei ole enää kerrostalon rappusia riesana kun hän pelkäsi niitäkin niin kovin paljon. Nyt on esteenä vain ulko-oven kynnys jossa kompuroidaan välillä.
Elämä on joskus kovin rankkaa.

12/09/2016

Oriflamea ja vähän apuja tarvitsen

Onpas pitkä aika viimeisestä kirjoittelusta... noh, tälläinen minä vain olen että teen jotain tiettyä juttua muutaman kuukauden ja sitten jätän sen ja jatkan seuraavaan kunnes palaan vanhaan. Näin se on aina mennyt ja näin se menee jatkossakin.

Täytyy myöntää että kyllä se harmittaa kun ei pysty tekemään tiettyä juttua pidempään... jos siihen vain olisi jokin apukeino niin otan mielelläni vastaan mutta toisaalta tällä tavalla tulee kyllä kokeiltua erilaisia juttuja... ja paljon.


Oriflame
Tässä uusin juttuni tällä hetkellä enkä tiedä miten näiden tilauksien lähetys menee vaikka ventovieraalle ihmiselle että otan vastaan apuja jos niitä on tarjolla.

Tuletteko hakemaan nämä kotiovelta mikä olisi hmm... vähän liian riskaapelia nykypäivänä, tavataanko jossain tietyssä paikassa vaiko tulevatko nämä sittenkin teidän omaan kotiin suoraan?

Uusin esite

03/02/2016

Ulko- ja sisäpuuhastelua


Autolla ajoa
Nyt tuota lunta on tullut ihan mukavasti taas ja tänä aamuna näyttää satelevan lisää mutta onhan nämä kelit kyllä aika mainiot. Yleisesti ottaen Etelä-Suomessa kelitilanne vaihtelee päivässä hyvinkin rajusti ääripäästä toiseen, yöllä tai aamulla sataa lunta, päivällä tulee vettä, onneksi sentään muutamia lumellisiakin päiviä näkee välissä.

Lumitöitä
Meidän tyttö kyllä tykkää lumesta ja hänestä on mukavaa jäädä siivoamaan pihaa päivähoidon jälkeenkin. Entisinä kerrostaloasukkeina tälläinen puuha lapsesta voi olla hyvinkin hauskaa ja tärkeää sillä hän saa tässä auttaa ja tuntee olonsa tärkeäksi. Ihana katsoa lapsen auttamishalua... niitä elämän pieniä tärkeitä asioita.

Palapeliä
Tyttären iltapuuhat... yllättävän hyvin jaksoi tehdä ja aika pitkällekin tälläistä 300 palasta palapeliä kun olin siinä vieressä tekemässä omaa iltapuuhaani. Mutta sitten lähdin keittiöön tekemään ruokaa ja kohta kuuluikin "en jaksa enää tehdä". Juu ei tarvi tehdä, jätä se siihen pöydälle niin tehdään huomenna valmiiksi, sanoin. Ja kohta kuului ropinaa kun palat menivät takaisin laatikkoon... hehee... Hän ei selvästikään halunnut tehdä enää seuraavana päivänä tätä.

Kutomista
Minun iltapuuhani... Työkaveri innosti tekemään lapaset huovutettavasta langasta ja niinpä kävin ostamassa Prismasta Joki-lankaa ja 8 mm puikot. Homma on siis vasta alussa kuten huomaatte että katsotaan nyt mitä siitä tulee.

31/01/2016

Sunnuntain puuhailut

Tähän päivään mahtui...
Uuden takkaimurin kokeilua ja hyvin toimii, ei tarvitse enää pölytellä harjalla ja kihvelillä tuhkia ympäri huonetta.


Automatkaa mummolaan. Veimme kissamme äidilleni kaveriksi ettei tarvitse olla yksin, hän odotti sitä niin kovasti jo. On muuten lumet sulaneet jo melkein kokonaan.


Granaattiomenan napostelua. Tästä on tullut ehdottomasti yksi lempparini ja ostan joka perjantai tämän jotta saan näprätä noita siemeniä. Maistuvatkin vielä niin hyvälle.


Kissan/koiranpetiin ahtautumista. Vielä muutama vuosi sitten mahtui tuohon hyvinkin, nyt jo vähän ahdas ja ehkpä vähän epämukavakin.

30/01/2016

Lauantaina menossa

Kaverisynttäreillä oli puuhaa... ohjattua temppuratatoimintaa ja naposteltavaa.

Minä istuskelin sen aikaan kahviossa kun en jaksanut lähteä mihinkään ja hyvinhän se aika siinä kului. 

Mietin syntyjä syviä, lueskelin netistä juttuja ja kirjoittelin A6:sen kokoista päiväkirjaani. Juuh... minun päiväni mahtuu hyvin A6:selle kuten huomaatte. Kirjoitan yleensä hyvin lyhyesti.

Aihe aihe ja piste, aihe ja piste.

Piste.


Sai sieltä sitten tuliaisiakin, jotain pientä mutta sitäkin tärkeämpää tälläiselle pienelle.

29/01/2016

Torstai-illan pöhinät

Siivoilin, katsoin kun tytär pelaa palloa miehen kanssa ja sitten tuli vain tunne että mitäs minä nyt. On niin outoa välillä kun tyttären huomio on muualla ja saisin vain olla joten lähdin vähän ulkoilemaan.


Räntää satoi vaakatasossa mutta oli mukava kulkea, ainakin myötätuuleen. Oli jopa vastatuuleenkin... tuli sellainen sissiolo että nythän minä pärjään vaikka mille ja kelle.



Tänään on perjantai ja aurinko paistaa ainakin vielä, katselen ikkunasta valtavaa paperiroskapömpeliä, työikkunan maisemat voisivat olla paremmatkin mutten valita, on sentään työpaikka.

Mukavaa perjantaita !!

18/01/2016

Alkuvuoden pöhinät käynnissä

On vierähtänyt aikaa tovi... Joulu oli ja meni ihan hyvissä merkeissä. Pukki vieraili meillä joten olemme ehkäpä olleet aika kilttejä mutta parannettavaa on paljon.

 
Kävimme Aattona hautuumaalla viemässä parit kynttilät, ei kuitenkaan alkuperäisille haudoille mutta kävimmepä silti ja ihan kaunista oli vaikkei lunta ollutkaan. Tahdon muuten viedä ensi vuonna sitten ihan alkuperäishaudalle... ei jotenkaan tuntunut tämä ihan omalle jutulle.


Joulun ja Uuden Vuoden välissä lähdimme sukuloimaan Jyväskylään. Eipä sielläkään ollut vielä lunta mutta oikein mukava reissu oli.
 

Tällä reissulla kaivoin myös pitkästä aikaa esille vanhan filmikamerani ja sain räpsittyä rullan täyteen... sieltä paljastui kesän kivoja kuvia joista laitan vain tämän allaolevan näytille. 
Hienosti menee muuten tuo horisontti vinoon kaikissa kuvissani ja aina samaan suuntaan.