30/06/2015

Muumipäivä

Lauantai oli Muumimaailma päivä. Emme uskaltaneet kertoa ensin asiasta edes tyttärelle koska piti katsoa taivaalle... tai siis säätiedotusta netistä ja yleensä se oikea säätieto on löytynyt miehen iPhonesta. Tällä kertaa puhelin sanoi että alkaa ripotella vettä joskus päivemmällä ja niinpä me uskaltauduimme aamupäivällä lähtemään.

Pääsimme Naantaliin kun näimme aivan järjettömän mustat pilvet jotka vyöryivät suoraan kohti. Noh... oikeasti ne menivät aika hienosti ohi ja me saimme vain pientä tihkua niskaamme joten ei paha. Kesäinen sade piristää.

Kun alku-ujostus oli karistettu niin uskaltauduttiin moikkaamaan kaikkia muumihahmoja ja niitä piti tietysti halata jos mahdollista. Näimme sitten Muumimamman ja -pappan, Niiskuneidin, Muumipeikon, Hemulin, Nipsun, Vilijonkan, Pikkumyyn sekä Nuuskamuikkusen. Mikäs se musta mörriäinen nyt olikaan... Haisuli, se se oli ja tämä asia piti tarkistaa neidiltä. Niin sitä haisulia ei nähty tällä kertaa.

Vettä alkoi sitten sataa tihkuna ihan kunnolla, näimme miten harmaa ilma lähestyi meitä kohti mereltä kun olimme juuri rannallapäin ja kiireesti lähdimme suojaan.
Tämä esitys tuli kuin tilauksesta ja totta puhuakseni, jos ei olisi alkanut satamaan niin emme olisi tätäkään nähneet ja tytär kyllä piti tästä paljonkin. Että kiitos tihkusateelle tästäkin.

Päivän retki oli oikein mukava ja nautimme päivästä.


Tuo iPhone ei nyt sitten välttämättä pitänyt ihan paikkaansa mutta ei nyt valehdellutkaan... tuo tihkusade oli kyllä aika pientä ja kuuromaista eli ihan hyvin pystyi silti kulkemaan kastumatta. Ilmatieteenlaitos ei tiennyt sitten tämänkään vertaa. 

Pitäisiköhän ostaa iPhone, puhelin jota olen tässä koko kesäloman alkuni kyttäillyt enkä tiedä mistä syystä. Oma puhelimeni on ihan hyvä ja kamerakin siinä on ollut ihan riittävä. Ehkä haluan sen vain haluamisen vuoksi.

Oikeasti haluan edelleen sen Olympuksen kameran ja laittaisinkin sitten rahani mieluummin siihen mutta sen saaminen näillä menoilla jota nyt on ja tulee olemaan ei taida olla edes mahdollinen joten pakko vain pärjätä pikku Canonilla... ja puhelimella.


29/06/2015

Keskiaikaa Turun Linnassa


Meillä oli täällä Turussa Keskiaikaiset markkinat ja ajattelin että voisimme käydä Turun Linnassa... no sehän olikin mukava idea sillä en ole ollut siellä toooooosi pitkään aikaan ja kerta oli pikkuneidille ensimmäinen. 

Siellä taitaa muuten olla näin kesäaikaan opastettuja kierroksia että kannattaa todella käydä jos ei ole vielä käynyt.


 Nämä keskiaikaiset puvut ovat jäljennöksiä aidoista ja näitä on käytetty kuvauksissa. Todella hienoja nuo naisten puvut. Olihan siellä myös hattuja, kenkiä ja koruja :)


Me kun olimme tälläisellä opastetulla kierroksella niin jokainen lapsi sai päälleen ritariasun ja me vanhemmat olimme heidän aseenkantajiaan. Yllättävän hyvin meidän pikkuneiti jaksoi kuunnella... aina silloin tällöin.



Nämä linnat löytyvät huoneesta jossa on pienoismallit eri rakennusvaiheista, ihastuin jotenkin tuohon talvimaisemaan koska silloin tosiaan oli kunnon talvi ja paljon lunta. Siitä huomaa hyvin miten muurit eivät ole vielä täysin valmiita ja vesi... tuo vesirajahan on ollut paljon ylempänä, melkein linnassa asti.
No eihän tuo kesäversiokaan yhtään hullumpi ole vaikka todellisuudessa linna onkin sitten paljon hienompi luonnossa ja kesän vehreydessä.

Otinhan minä sitten ulkoakin muutaman kuvan mutta ne minä sijoitan kuvasivustolleni josta linkki vasemmalla reunalla. Vielä on tekemättä panoraamakuvat kun tuo kittilinssini ei oikein pysty laajakuvaa tekemään ihan suoralta kädeltä.


24/06/2015

Sieltä täältä erittäin lyhyttä tarinaa.

Käykö tässäkin niin että tämä kirjoittelu alkaa kohta jäädä... täytyy myöntää että tämä oma luonne on joskus hyvinkin ärsyttävää. Noh... kirjoitellaas jotain positiivisempaa ja tosiaankin... minähän kirjoitan, tosin ehkä lyhyesti mutta kuitenkin.


Kesäloma alkoi ja se on alkanut aika sateisissa merkeissä mutta onneksi välillä paistelee aurinkokin jotta voidaan retkeillä tai leikkipaikoilla puuhailla. Sitten kun laitetaan asianmukaiset vaatteet päälle niin voidaan vaikka puhallella saippuakuplia sadesäässä.

Juhannus meni oikein mukavasti, käväisimme vanhempieni asuntovaunulla ja vaikka jokainen säätiedostus oli luvannut pelkkää kaatosadetta, kyllä meillä ainakin aurinko paistoi koko päivän ja sehän piristi mieltä kummasti. 


Yhtenä kauniimpana päivänä lähdimme retkeilemään vanhan Kuusiston Linnan -raunioille. Se on paikkana ihan kaunis ja muutekin ihmiset ovat kyllä löytäneet sen. Sen lähellä on luontopolku jos haluaa metsässä kävellä ja muutamia lintutornejakin löytyy jos tykkää bongailla tipuja. Käymme tuolla aina silloin tällöin.



Ei muuten tullut yhtään punkkia täältä vaikka heinikossa liikuimme välillä, ehkä meille kävi vain tuuria.


Eilen ulkoilimme sitten taas Kaarinan leikkipaikalla. Pyöräkin oli mukana kun siellä on niin hyvä harjoitella pyöräilyä ilman apupyöriä ja sen jälkeen tytär sai kiipeillä ihan rauhassa. Täällä oli aika paljon porukkaa jo aamusta.

Kyllä tämä minun kirjoitteluni on kyllä niin lyhyttä että ihan kouluajat tulevat mieleen, sain työssä ja tuskalla tehtyä sen yhden A4:sen täyteen tekstiä kun toiset kirjoittivat helposti jopa toisenkin puolen.

Tänään on sitten tyttöjen kampaamopäivä... hiukset menevät ihan lyhyeksi, kummasti jännittää :)


19/06/2015

Yksinäisyys

Tulin tuossa pari iltaa sitten lenkiltä kun kuulin hiljaista avuntarvetta. Naapurimme tätivanhus joka asuu toisessa talossa ensimmäisessä kerroksessa huuteli minulle. No kävin sitten tietenkin katsomassa ja pikkasen siinä auttelin kertomalla millä avaimella pääsee sisälle ja ulos, ja laitoin vielä puhelimen seka lampunpistokkeet rasiaan.

Tätivanhus oli aika pahan näköinen sillä hän oli lyönyt silmänsä kodissaan johonkin ja toinen puoli kasvoista oli ihan musta.


Tätivanhus kiitteli avusta ja yritti tarjota avustani rahaa jota en tietenkään ottanut vastaan. Eihän lähimmäisen auttamisesta kuulu ottaa maksua vastaan.

Mieltäni kuitenkin jäi askarruttamaan hänen yksinäisyytensä kun näin hänen kotinsa. Siellä oli pimeää, ei radioo eikä telkkariä päällä, vain hän yksin.

Ehkäpä minuakin pelottaa kaikkein eniten se yksinäisyys joka jää jäljelle... sitten kun ei pääse enää kunnolla kävelemään. Toivottavasti pääsen siinä vaiheessa vanhainkotiin jotta voin olla muiden ihmisten lähellä.


Tänään on Juhannusaatto... tässähän ehtii tapahtua vielä kaikkea mukavaa vaikka vettä sataakin joten palaillaan asiaan ja oikein hyvä Juhannusta kaikille !!

16/06/2015

Onnistumista ja uutta tavoitetta

Olin tänään kuin fillarilla kulkeva jääpuikko, ei uskoisi että kohta on keskikesä ja keskikesän Juhannus. Täytynee vain lisätä vaatetusta ja pikkasen tämä ilma haittaa Juhannussuunnitelmia. Tai itse asiassa se toi mukanaan uuden mahdollisen B-suunnitelman jos suunnitelma A ei toteudu että ehkä tämä nyt ei ollutkaan niin huono keli.


Vähän liikunnasta välillä
Olen laittanut tämän vuoden tavoitteekseni juosta 13 km ja sen jälkeen voisin osallistua urheilutapahtumaan kuten kotipaikkakuntani Paavo Nurmi-kisaan.

No sen tavoitteen suorittamiseen meni enemmän aikaa kuin kuvittelin mutta eilen sen jaksoin juosta, eli 13 km ja rapiat päälle aikaan 1h 29min. Olin erittäin ylpeä itsestäni.

Tänään on sitten koko päivän vellonut mielessä tuo puolikkaan maratonin juokseminen uudestaan. Ensimmäinen kerta oli vuonna jotain... 2004 tai 2006, enpä enää muista mutta sen tunteen muistan ikuisesti kun pääsin maaliin. Se oli jotain niin upeaa etten ole missään muissa tavoitteissani koskaan ikinä kertaakaan ikipäivänä kuunaan kullan valkeana, niin siis en ole sellaista tunnetta kokenut.

Tuo 13 km oli rajapyykkini ja siitä LOPUT 8 km pitäisi mennä tahdonvoimalla, tunteella ja hyvällä fiiliksellä. Menihän se viimeksikin joten miksei nytkin.

Minulla on siis 1,5 viikkoa aikaa valmistautua koitokseen. Seuraavaksi teen lyhyemmän lenkin ja sitten vielä viikonloppuna pitkän. Sitä seuraava viikkoo pitää pyhittää levolle, ruokailulle ja vain pienelle lenkille. Uh... siitä koitoksesta tulee raskas ja tuskainen tällä harjoittelumäärällä.

En muuten ole vieläkään uskaltanut ilmoittautua koska en tiedä selviänkö ihan aikuisten oikeasti siitä loppumatkasta.


Asiasta ihan viidenteen... tuo snapchatti on kyllä ihmeen koukuttava vaikkei minulla ole kuin muutamat seurattavat ja itsekin sinne laitan diibadaabaa (jota ketään ei käy katsomassa) mutta silläkin uhalla... laitan sinne omaa elämää :)

12/06/2015

Vähän erilaista viestintää

Snapchat... oli sitten ihan pakko kokeilla sitäkin ohjelmaa kuten monia muitakin mitkä vain liittyvät someen ja valokuvaamiseen. Onhan tuo nyt aika erilainen muihin verrattuna mutta ihan näppärä.

Ei mulla kyllä yhtään kaveria ole kenen kanssa jakaisin päivän asioita tuota kautta että ehkä parempi pysyä Instassa ja blogeissa mutta pidän sen kuitenkin vielä vähän aikaan... olen muuten taijaok-tunnuksella jos joku haluaa käydä kurkkimassa.

Haluaisin löytää lisää "tuttuja" seurattavia, vasta on Elastinen ja Leppilampi, olisikohan jokin sivu jossa olisi näitä luetteloituna enemmänkin, kiitos etukäteen tiedosta?

On muuten hienoja pilviä ollut lähipäivinä... tarkoittaako tuo että ylhäällä tuulee kovin vai muodostuuko nuo ihan muuten vain noin?Mukavaa perjantai-iltaa kaikille, itse nautin nyt Flamenco-musiikista ja punaviinistä :)

11/06/2015

Voihan kutisevat pahkurat

Eilisen aarteenetsintäreissun seurauksena tyttärellä komeilee päässä ja kaulassa komeat pahkurat... joo ne hyttyset, verenhimoiset pikku inisijät jotka olivat erittäin äkäsellä päällä. Mutta hei... nythän on tai siis pitäisi olla jo kesä ja kesään kuuluu ne inisijät joten ei saa paljon valittaa, pieni valitus sallittakoon. Nyt alkoi kyllä pikkasen omaakin päätä syyhyttää... ja vieläkin... aika paljonkin.


Tässä valmistuu uusi koru, pitäähän tytöillä koruja olla. Minun koruni... risti ja sydän ovat olleet talvesta asti joten minä en koruja paljon vaihtele, mitäs sitä kun kerran on hyvät saanu, mutta tytär on innokas niitä ainakin tekemään.

Huomenna tehdään ehkäpä pieni kätköreissu tuohon lähelle jos vain jaksetaan, pitäisi tuo reissaaja saada uuteen paikkaan uusien etsijöiden löydettäväksi. Voi voi kun on mukavaa kun tulee perjantai, vielä viikko töitä.

Aarteenetsintää



Aiheena geokätköily, mitä se siis onkaan.

Se on luonnossa liikkumista parhaimmillaan, sitä voi harrastaa yksin tai perheen kanssa ja siinä löytää uusia mukavia luontopaikkoja.


Kätköjä on siis erilaisia ja niitä on eri paikoissa, yleensä tietenkin piilossa ettei tavallinen ohikulkija huomaa sitä, luule roskaksi ja heitä pois.

Itse laitoin netistä kätkön omalta sivulta koordinaatit puhelimessa olevaan google-mapsiin ja matkasimme haluttuun kohteeseen GPS:n avulla, hyvin yksinkertaista. Purkki ei aina ole juuri sillä kohtaa joten sitä voi joutua hakemaan vähän enemmänkin joten löytyminen on aina mieltä kutkuttava riemunhetki.

Purkissa on yleensä lokivihko johon merkataan löytöpäivä ja ketä sen löysi. Siitä on kiva seurata kuinka moni onkaan jo kätkön löytänyt.
Siellä voi olla myös pikkuesineitä muilta kätköilijöiltä ja yleensä jos ottaa pikkuesineen, kannattaa laittaa uusi tilalle. Lapsillekin siis jotain jännää.


Purkissa voi myöskin olla tälläinen reissaaja joka alakuvassa. Reissaaja otetaan mukaan, merkataan nettiin se löydetyksi ja sitten laitetaan uuteen kätköpurkkiin. 

Nettiin merkataan siis löydetyt kätköt sekä nämä reissaajat joita pystytään seuraamaan maan ääriin. Tämä löytämäni reissaaja kuuluu vain Turun kätköihin joten noudatan ohjetta.


Tämä on siis kuin aarteenetsintää ja eilen teimme tyttären kanssa hänen ensimmäisen aarteenetsinnän, hän oli intoa täynnä lähdössä seikkailuun ja sanoi sen jopa vieraille. Pikkasen se into laantui kun kätköpaikassa oli hyttysiä kiusaksi asti mutta nopea merkkaus lokivihkoon ja pois.

Aloitimme kätköilyn jo vuonna 2006 ja olemme sen myötä nähneet monia hienoja maisemapaikkoja joita olemme sittemmin käyttäneet retkipaikkoinamme. Mikäs sen hienompaa kuin ottaa termariin kaffet mukaan, vähän evästä mukaan ja lähteä istuskelemaan kauniisiin maisemiin.


Tästä sivusta pääset alkuun kätköilyn syövereihin jos asia sattui kiinnostamaan:
https://www.geocaching.com/guide/

10/06/2015

Kamerahimo

Klikkaamalla kuvaa pääset alkuperäiselle kamerasivulle.

Haluan tuon kameran... siis todellakin haluan mutten tuolla kittilinssillä vaan 17mm f/1.8:lla. Kamera itsessään on jo niiiiiin kaunis, eikö se olekin ihan hyvä syy jo vaihtaa kameraa, eikö olekin? Ja kyllä sillä taitaa ihan hyviä kuviakin saada... tai mistä minä tiedän kun en pääse kokeilemaan mutta testit kertovat hyvää.

Katsoin osamaksuja mutta korot hipoovat pilviä, tietenki. Sitten tuijotin taas tiliäni, ja taas ja taas ja taas... eih.... näyttää tosi huonolle.
Ei tässä auta nyt kuin vain odottaa että tilitilanne tasaantuu ja sehän tarkoittaa säästämistä. 

Siis mä olen maailman huonoin säästämään ja nekin mitä säästän menevät joko uusiin lenkkitossuihin, sykemittariin, puhelimeen, tablettiin, läppäriin, smash-tarvikkeisiin, fillarinkin vois vaihtaa kohta, tytär tarvii välillä jotain uutta ja vaatteita. Niin, minun vaatteeni menevät hyvin väh. 5v joten niihin en tuhlaa (ehkä olisi syytä) ja tietenkin siihen uuteen kameraan.

Jep jep... kyllä se raha aina kohteen löytää ja nyt "tarviin" tuon kameran.


Se mikä pikkasen rajoittaa tätä kulutusjuhlaa on uuden asunnon katsominen, tarvitsemme ehdottomasti jo suurempaa ja juuri laitoin ison summan rahaa säästötilillemme jotta saisin sitten auton myös itselleni jos sellainen pakko-ostos tulee uuden asunnon myötä. Asuntojen hinnat ovat aika korkealla vaikkakin tulevat alas kun huomaavat ettei mikään mene kaupaksi mutta tämä tietää myös huonoa meille, ei mene nimittäin meidänkään asunto kaupaksi ja se puoli pitää hoitaa ensin. Nyt taitaakin olla yleisesti aika huono asuntokauppa tilanne päällä, näin ainakin välittäjät sanovat.

Mutta kyllä me vielä oman uuden asunnon saamme... siihen menee juuri se aika joka on tarkoitettukin.

08/06/2015

Kiusaamista parvekkeen alla



Aamu oli kaunis, päivä oli kaunis, ilta on kaunis. Jäi kuitenkin mieltä kaivertamaan eräs pikku asias... tai ei se niin pieni ollut sille pojalle jota kiusattiin selvästi parvekkeeni alla ja tuo jäi kuitenkin vaivaamaan minua pidemmäksi aikaakin. 
Minullahan on nollatoleranssi kiusaamisen suhteen enkä suvaitse sitä ollenkaan, kyllä se sen verran pahalle tuntuu.

Pyykkejä laittelin narulle ja puuhailin omiani tyttären puuhastessa ympärillä kun kuulin ulkoa kovaa huutoa. En näin kerrostaloasujana kiinnitä siihen aina heti huomiota koska noita huutoja nyt kuuluu vähän väliä sieltä suun täältä mutta tämä huuto jatkui tavallista kauemmin.

Kävin sitten parvekkeelle katsomaan ja näin kolme poikaa, yksi oli pyörän kanssa paikallaan ja ihan kuin sitoi kypärää päähänsä, nuorempi oli paikallaan pyöränsä kanssa ja vanhin kierteli pyöränsä kanssa yhden ympäri. Jotain juttua siinä oli mutten saanut selvää, pahuksen koivunoksatkin lepattivat edessäni etten päässyt näkemään kunnolla. Sitten tämä paikallaanolija huusi kovaan ääneen "mee pois siitä" ja ihan kuin olisin huomannut hänen itkevän, ääni ainakin kuulosti siltä.

Sitten hän jatkoi matkaansa ja kuulin vähän ajan päästä lisää samaa huutoa mutta sitten hiljeni.

Mulla teki ihan oikeesti pahaa varsinkin näin jälkeenpäin koska en tajunnut heti mistä on kyse, kunpa olisin tullut siihen aikaisemmin. Harmittaa niin vietävästi. Olisin huutanut sinne jotain niin ehkä se olisi loppunut ainakin vähäksi aikaan.

Olen kelannut päässäni kaikenlaisia auttamis/puuttumis/suuttumis -reagtioita ja koska olen tyttären kanssa kahdestaan niin kaikki nuo vaihtoehdot tuntuvat pahalle koska olisin joutunut hänet jättämään yksin kotiin ja se vaihtoehto ei ole hyvä. Eihän sitä tiedä mitä itselle sattuu kun asioihin puuttuu ja näin ollen olen nähnyt mielessäni jo valmiiksi kaikki ne pahat asiat joita itselleni olisi voinut sattua. 
Haluaisin karistaa tämän ajatuksen pois mielestäni, se tuntuu pahalle ja hyvin ahdistavalle.



Vaikka toivoinkin eilen että tällä viikolla tapahtuisi jotain mielenkiintoista, en siltikään halua mitään kiusaamisjuttuja. Toivottavasti huomenna on mukavampi päivä, vaikkei meillä ennen tuota tapausta tyttären kanssa ollutkaan yhtään ikävää... päinvastoin, pientä hulluttelua musiikin tahtiin.


Ja koira katsoi hölmistyneenä :)

07/06/2015

1. kerta ilman apupyöriä

Mukava sunnuntaipäivä... ei kiirettä ei menoja, vain kauppareissu ja omaa pientä puuhailua.

Tämä päivä oli kuitenkin extrahieno... tytär polki pyörällä ensimmäistä kertaa ilman apupyöriä
Harjoittelimme lähellä olevalla hiekkakentällä eikä siinä kovin pitkää matkaa jaksanut pehmeän hiekan vuoksi mutta polkipa siltikin.

Jos tuo pyöräily tuosta nyt lähtee paremmin vielä sujumaan niin kiitän täysin potkuttelupyörää jonka ostimme 3 vk sitten, hän ei nimittäin ensin pysynyt edes sillä pystyssä koska oli tottunut apupyöriin joten katsotaan mitä tästä seuraa.


Sisäpuuhasteluun kuului tänään uuden 104 palaisen palapelin tekoa, tuo on 6+ -ikäiselle tarkoitettu ja näytti aika vaikealta. Aloitus oli kuitenkin oikein hyvä mutta sitten ei jaksanut enää joten valmista kuvaa siitä en vielä saanut, ehkä joku toinen päivä sitten.

Minä taasen puuhastelin kirjani parissa ja sain tehtyä muutaman sivun valmiiksi, tulihan niitä kuviakin Printic:ltä.
Tytär sitten halusi kanssa tehdä sivuja joten hän sai kanssa puuhastelle vieressä ja tulihan siitä hieno.


Mitäköhän alkava viikko tuo tullessaan... jään odottamaan sitä mielenkiinnolla.


06/06/2015

Pappakyläily ja herkuttelua Buffassa

Salon Buffa. Kyllä siellä tänään nälkä lähti. Otin salaatteja, kinkku-herkkusieni -pizzapalan, kermaperunoita, lihapullia ja jälkkäriksi kahvia sekä pehmis-jäätelön.
Tytär söi melkein samaa mutta nakkeja eksyi hänen lautaselleen eikä pizza-pala ollut sientä vaan juustoa ja tais tykätä kun kaikki meni. Eli ihan hyvät annokset... ei nyt maailman terveellisemmästä päästä mutta ihan ok.

Buffassa kävi ihmisiä ihan kiitettävästi ja oli seurattavaa itse kullekin, tytärkin pääsi leikkimään ruokailun jälkeen pieneen leikkipaikkaan jossa tais olla yks TV ja pelimonitori josta hän tykkäsi.
Niin... kyllä sen tietää tykkääkö paikasta jos lähtöhetkelle tulee kitinähuuto ja kiukuttelu.



Matkamme alkuperäisen käynnin syy oli kuitenkin pappani joka on vanhainkodissa, siitä on niin hirveesti aikaa kun olen viimeksi ollut siellä joten käynnistä tuli ihan hyvä mieli. Pappani oli yllättävän hyvässä kunnossa ja jaksoi naureskellakin väsyneen tyttäreni kiemurtelulle ja venkslaamiselle.

Kuulin että siellä vanhainkodissa muut mummelit tulevat suoraan papan huoneeseen ja katsovat mitä vieraat toivat, sitten syödä mutustavat niitä herkkuja... siis ihan suoraan varastavat, joten emme tällä kertaa vieneet mitään. Mieleni kyllä teki pikkasen kiusata niitä että olisimme muka vieneet jotain mutta se jäi ajatustasolle.

05/06/2015

Lääkäriä, polaroidii ja perjantainautiskelua

Se olis nyt perjantai... istuskelen koneella työstäen muutamaa kuvaa ja juttua, Rainbow päärynäsidukka vieressä ja musiikkina tällä hetkellä Audioslave.

Kävin tänään työterveyslääkärin lähettämällä käynnillä ihotautilääkärille. Kyselin siis kasvoissani olevan luomen poistoa, ei se paha ole eikä pahanlaatuinenkaan mutta minua hyvin jo häiritsevä.

No siinä jutusteltuamme lääkärin kanssa sain selville että se tehtäisiin laserilla ja hintaa tulisi normaalin 270e sijasta 135e eli puolet tuosta. No eihän tuo nyt kovin paha hinta ole ja olisin voinut sen maksaakin mutta tämä aurinko ja tuleva kesä... silloin pitää laittaa koko ajan 50 suojakerroin aurinkorasvaa joten päätin siirtää asian sitten syksymmälle. Se nyt vielä puuttuis että pilaisin kasvoni huolimattomuudella ja saisin melanooman... juu ei kiitos. Nautitaan auringosta tämä kesä kaikessa rauhassa.


Kotona odotti ihan mukava yllätys kun oli saapuneet nämä pikku polaroid-kuvani Printic:ltä. Laitan noita kuvia omaan Scrapbookiini eli talletan sinne sivuille muistoja tältä vuodelta, se onkin tämän vuoden projekti.

En ole mitenkään kovin hyvä siinä puuhassa enkä jaksa niin hirveesti koristella sivujakaan mutta ei se haittaa koska ajattelen koko ajan kirjasta tulevan juuri minunlaiseni ja se muuttuu kuukausien aikana juuri sellaiseksi jonka haluan sen olevan joten en ota siitä painetta.
Ihan mielialasta riippuen jokin sivu voi olla aika tyhjänlainen ja sitten voi löytyä taas enemmän hilpetööriä. Voin kirjoittaa joskus enemmän tuosta jutusta ja laittaa jonkun mallisivunkin.
Oikeastaan sain innostuksen Smash-kirjasta joka on aika samantyylinen, ehkä minun kirjani on enemmän sitä kuin scrapbookia. Tässä hyvä linkki smash-hilpehööriin joilla pääsee kivasti alkuun K&Company :)






Tähän onkin nyt hyvä lopettaa kun taustalla soi Hozier - Take Me To Church, mukavaa perjantai-iltaa kaikille.


04/06/2015

Pikkuneiti kipeänä

Pikkuneiti sairastui tänään vatsatautiin... onneksi ei mitään pahempaa mutta sen verran pahaksi meni että päiväkodista soittivat hakemaan.



Mukavaa kun isäntä sitten lähti eikä minun tarvinnut pyörällä kiskoa itseäni tuolta kaupungilta kotiin hikipäissäni. Vaikka toisaalta... kyllä sitä tuli kuitenkin paita märäksi repun alta vaikka kuinka hitaasti yritin kulkea ja nautiskella auringonpaisteesta, se on varmaan tuo pahuksen takki joka kuumottaa jo liiaksi, tai reppu... tai molemmat tietenkin yhdessä.

Loppuilta meni ihan mukavasti töllöä katsellen, pelaillen uutta Puh-kimbleä ja opetellessa kirjoittamaan.



Johdanto syvemmälle vaan ei syvälle

On kuvablogeja ja yksityisiä blogeja ja vain yhtä niistä ylläpidän, voisikohan tästä blogista tulla sellainen yleistarinointi asioista joita arvostan, harrastan ja pidän.



Pidän valokuvaamisesta todella paljon, voisin sanoa jopa että se on intohimoni koska otan kuvan joko kännykällä, pikkupokkarilla tai järjestelmäkameralla. Sitten otan niitä kuvia niin paljon kerralla että tulee viikon kuvaustauko, niin sanotusti malja täyttyi ja valui yli äyräiden mutta sitten se taas jatkuu. Kuvasivustoni on erillisenä koska siinä on vain kuvia ja retkijuttuja joten linkin siitä laitan myöhemmin.

Pidän liikunnasta, kesäisin se on työmatkapyöräily ja lenkkeily, talvisin... bussissa istuminen. Eli talven jäljiltä on niin huono omatunto että on aivan pakko liikkua ja siitähän sitä hyvää oloa taas saakin. Olen kuin karhu joka nukkuu talviunta ja kevätauringon paistaessa herään unilta.

Pidän sukkien ja lapasien kutomisesta, saan vuodessa tehtyä sentään yhdet lapaset ja ehkä kahdet parit sukkia jos oikein innostun. Ihan totta... tykkään siitä puuhasta mutta aina löytyy muka jotain muuta tekemistä, kuten se valokuvaus ja koneella niitä työstäen.

Pidän luonnosta todella paljon, se saa minut rauhoittumaan ja extrapaljon pidän jos saan tyttäreni mukaan niitä luonnon juttuja ihmettelemään. Luonto on sadunomainen, ihmeellinen ja erikoinen paikka, aina erilainen mutta silti tuttu ja turvallinen.

Pidän vedestä, vaikka olenkin vilukissa enkä voi uida siellä kauan niin aina voin katsoa sitä niin kauan kuin vain mahdollista... tyttären kanssa kylläkin aika on aika rajallinen.

Pidän kahvista, ilman sitä ei aamu eikä koneisto lähde käyntiin, hyvin tärkeä juoma siis henkisesti ja fyysisesti minulle.

Pidän matkailusta, kunhan pääsemme vain lähtemään.

Ja pidän monista muistakin pienemmistä asioista, niitä tulee sitten lisää kirjoituksissa mutta erityisesti pidän siitä isosta asiasta eli perheestäni.

Perheeseen kuuluu aviomies, 4-v tytär, tosiaankin kuuro 12-v birmakissa ja aika pelokas mutta aivan ihana 9-v shelttikoira. 

Meidän perheestä löytyy ääntä paitsi eläimistä, ne ovat hiljaisempaa sorttia. Meillä kiukutellaan melkein koko ajan, jos ei tytär vastaan minä niin sitten minä vastaan mies. Mutta kyllä niitä pieniä onnenhetkiä sitten löytyy, siitäkin sitten lisää kirjoituksissa.