Lelujen helppo valinta

Minä saan tämän tämän ja tämän, sitten saan tuon ja tämän... eiku ei tuota mutta tämä.

Aijaa... mistä sä tiedät että sen saat?

No minä tiedän vaan ja pien muikee hymy päällä.

Miksi sä kosket kaikkiin noihin? Ja kosken itse sormella lehdessä kaikkeen malliksi.

Nyt sinäkin saat noi kun koskit niihin (kikattelee perässä).

No sittenhän mä sen hokasin että kun lehdessä koskee kaikkeen niin ne saa ja niihin piti koskea harkiten, vain sellaisiin mitä haluaa, ei muihin.

Tuokin lehti nyt sattui olemaan vuodelta 2014, missä uudet lelulehdet viipyvät kun minäkin haluan niitä selailla, heh...

Mutta aikuisten oikeesti hei... voi kun minäkin pystyisin kaupassa tuollaiseen valinnan helppouteen että kun kosken tavaraan niin se vain sujahtaa kärryyn tai koriin. Toki tuota vaikeuttaa ihan pikkasen tuotteen hinta ja siksi valinnan vaikeus on joskus liian ylitsepääsemätön ja koko tuote jää kauppaan odottamaan vähän rahakkaampaa ostajaa.

Toisaalta onhan se kiva että voi tuotetta hiplailla vartin verran, mietiskellä ja pohtia. Ja sitten vihdoinkin kun päätän sen ostaa, itse tuote tuntuu paljon tärkeämmältä kuin että olisin sen siihen kärryyn/koriin suoraan heittänyt ilman asiaa sen enempää pohtimatta. Että parempi jälleen näin.

Laiska lähti liikkeelle

Kun juuri edellisessä postauksessa mietiskelin miten lenkkeily on jäänyt vähiin niin satuin sitten tekemään pikku lenkuran iltapuolella kun koko tienoo nukkui.

Mutta palataan ensin aikaan miten tuohon kummallisuuteen päädyin.

Illalla lähdimme tyttären tanssiharjoituksiin kävellen koska tanssipaikka on ihan lähellä. Oli mukavan viileä keli ja vähän palelutti koska edelleenkään en saa riittävästi vaatetta päälleni vaikka onkin pipo, hanskat, toppatakki ja sukkahousut housujen alla, heh... no minä olenkin tälläinen vilukissa.

Tämän bongasin tanssipaikan seinältä, aikast hieno.

Siinä penkillä sitten odotellessani tyttären tanssin päättymistä kudoin tietenkin villasukkaa. Mielessä pikkasen jäyti ajatus että miksi minä tässä istuskelen kun tytär huhkii seinän toisella puolella, laiska minä... mutta ajattelin että olenhan seissyt jo koko päivän ja jatkoin kutomista.

Tanssireissulta tultiin sitten iloisena kotiin, iltatoimet tuli suoritettua ja tytär tyytyväisenä nukkumaan.

..........................................................

Siinä minä sitten istuin yksin keittiön pöydällä mutustaen salaattia ja patonkia iltapalaksi, patongista söin vain puolet koska... TV:stä tuli Jutan ihmedieetti-ohjelma tai joku sen tapainen ja jäin sitä vahingossa tuijottamaan.

Siinä se pullukka mies treenasi itsensä kuntoon kun minä mussutin patonkia, hei haloo... nyt ei onnaa tää juttu ja siltä istumalta pistin tellun kiinni, lähdin koiran kanssa pikku lenkille ja sen jälkeen lähdin juoksemaan. Kello oli siinä vaiheessa jo yhdeksän.

Yllättävän vähän oli ihmisiä liikkeellä, muutama auto huristi ohi mutta yhtään lenkkeilijää, kävelijää saatika pyöräilijää ei tullut vastaan. Vähän pelottikin tuo hiljaisuus ja se sekä kylmyys saivat tossuihini vipinää. Omasta mielestäni kiisin tietä pitkin mutta todellisuudessa ehkäpä menin ihan tavallista hölkyttelyvauhtia, olihan edellisestä lenkistä kulunut jo yli 2 vk.

Kylmä ilma tuntui jo keuhkoissa epämiellyttävältä ja yritin erilaisia hengitystekniikoita etten hauko liikaa kylmää, onneksi ei siitä tullut mitään pahempaa.

Suihkun jälkeen suoraan makkariin vaakatasoon ja voin kyllä todeta tällä hetkellä että on ihan mukava olotila... vaikka tuo vasen lonkka vähän sattuukin mutta ei valiteta.

Mukavaa työpäivää kaikille !!

Seisomatyöskentelyn ihanuus

Olen nyt ollut 15 vuotta nykyisessä työpaikassani ja melkein alusta asti olen istunut n. 8h päivässä.

Alussa toki työt tehtiin vähän eri tyyliin ja tuli seistyä enemmän mutta sitten työt siirtyivät tietokoneaikaan ja istuminen vain lisääntyi ja lisääntyi.... ja vieläkin lisääntyi.

Ja se istuminenhan tuntuu... aluksi ihan mukavalle mutta nyt on vierähtänyt liikaa vuosia eikä tunnu enää kovinkaan mukavalle.

Vääntelehdin tuolissa, nostan jalat vaakatasoon pöydän alle ja sitten taas istun jalkojen päällä asentoa vaihdella. Olisi ehkä helpompaa vain nousta seisomaan välillä mutta työ on pahasti kesken joten ei ihan vielä. Oho, meni taas tunti lisää istuessa.

Näin ne tunnit sitten vierivät kuten nämä vuodetkin.

Olenhan tuota istumista sitten tasapainottanut erilaisilla liikuntapuuhilla näiden vuosien aikana kuten lumilautailulla, juoksemalla, työmatkapyöräilyllä, kävelyllä ja rullaluistelulla mutta aika menee eteenpäin näissäkin harrastuksissa ja nyt uusien kotipuuhien myötä sekä pidemmän työmatkan joka taittuu autolla, olen luistanut kiitettävästi näistä aktiviteeteistä.

Onneksi sitten saimme kokeiluumme (2 vk kerrallaan) sellaisen sähköpöydän jonka kanssa voi työskennellä istuen ja seisten.

Nyt on minun vuoroni ja tämä on jo kolmas päivä seisten.

Aika muutos tämä on ollut ja voin heti alkuunsa todeta että jalanpohjat särkee, selkä särkee ja oikea käsikin tuntuu mutta en valita enempää koska olen levittänyt peffaani sen 15-v. 

Toisaalta noita särkyjä auttaa kun vaihtaa jalan asentoa, ottaa välillä kengät pois ja venyttelee joka paikkaa ja mikä hienointa, voin samalla tehdä töitäkin.

En ole siis venytellyt työaikana ikinä näin paljon kuin nyt ja minusta se on erityisen hyvä juttu. Tähänkin voin todeta että olen todellakin venyttelyn tarpeessa... on vähän päässyt unohtumaan se(kin) puoli.

Se kuinka kauan jaksan seistä tulevaisuudessa jos saamme tälläiset pöydät ja onko se pelkkä seisominenkaan nyt kovin hyväksi, sitä en tiedä. Mutta on mukava tietää että aina voin istua kun siltä tuntuu, minulla olisi kerrankin työasennossa vaihtoehto.

Uuden kodin puuhat

Aikaa on vierähtänyt yli kuukausi edellisestä kirjoituksesta ja paljon on tapahtunut, ehkä siksi en ole saanut itsestäni riittävästi irti kertoakseni heti asioita mutta nyt voin korjata tilanteen tälläisellä pikaisella ja lyhyellä päivityksellä.

Olemme siis jo muuttaneet uuteen kotiin, maalausurakan kanssa ollaan puuhasteltu ihan kiitettävästi eli olohuone, eteinen ja keittiö on valmis. Vielä olisi jäljellä tyttären huone ja meidän makkari jolla ei ole kiirettä vaikken yhtään pidäkään sen sinisistä seinistä jossa puolessa välissä boordia. Tapetit siis veks ja maalit tilalle.

 

Vanhan kodin loppusiivous

 

Tavarat hakevat paikkaansa uudessa kodissa

Isäni on ollut suurena apuna tässä projektissa, onhan hän puuseppä/kirvesmies joten hommat ovat hänelle erittäin tuttuja ja paljon apuja ollaankin saatu. On paljon helpompaa jatkaa työtä kun on ollut joku joka laittaa hommat alulle, kiitos hänelle.

..............................................................

Puutarhahommiakin ollaan tehty. Takapihan iso laakakataja (uskon sen siis olevan se) sai lyhennysparturoinnin oikein olan takaa ja keväällä ajattelin ottaa loputkin pois, siihen kohtaa tulee kukkamaani. Toivon totisesti että saan talven aikana selville mitä kasveja siihen haluan laittaa etten sitten istuta 20 eri sorttia kuten hyvin voisin tehdä innostuksissani.

Tuija-aita tuli istutettua jo ennen muuttolaatikoiden saapumista. Aika vain oli sellainen ettei sitä projektia voinut jättää myöhemmäksi ja nythän sekin on tehty, ei tarvitse keväällä alkaa puuhommiin kun on paljon muutakin. Muutama puu pitää siihen riviin vielä laittaa jotta saadaan aitaa pikkasen pidemmäksi.

Oli muuten tuon aidan ojan kaivaminen niin työläs homma kun maa on aikast savinen että isäni kaivoi sen puolestani, minä sitten istuttelin nuo puut tuohon riviin.

Seinän viereltä lähti halkaisijaltaan n. 15 cm kiviä pois isolta alueelta koska kohta saapuu ilmalämpöpumppu ja pömpeli tulee juuri sinne talon reunaan. Otimme sitten ne kaikki kivet pois samalla kertaa ja laitamme keväällä siihen tilalle koristekiviä tms. paljon pienempää.

Raahasimme tosiaan niitä kiviä kolme kertaa autolla pois eri paikkoihin, aika homma siinäkin mutta tulipa tehtyä.

..............................................................

Sitten tytär aloitti uudessa päivähoidossa joka on mennyt ihan hyvin. Entinen suuri monikansallinen päiväkoti muuttui perhepäivähoitoon jossa heitä on neljä tyttöä ja vähän jännityksellä jään seuraamaan mitä siitä tulee, alku ainakin oikein lupaava.

Kaikenlaista muutosta tässä siis ollut ja paljon hommia vielä edessä. Seuraavaksi ottaisin pois nuo tyttären huoneen tapetit että päästään maalaamaan sitä mutta nyt on muutaman päivän tauko, alkoi jo stressi painaa päälle.

 

Oman takan valkeaa :)