19.6.2015

Yksinäisyys

Tulin tuossa pari iltaa sitten lenkiltä kun kuulin hiljaista avuntarvetta. Naapurimme tätivanhus joka asuu toisessa talossa ensimmäisessä kerroksessa huuteli minulle. No kävin sitten tietenkin katsomassa ja pikkasen siinä auttelin kertomalla millä avaimella pääsee sisälle ja ulos, ja laitoin vielä puhelimen seka lampunpistokkeet rasiaan.

Tätivanhus oli aika pahan näköinen sillä hän oli lyönyt silmänsä kodissaan johonkin ja toinen puoli kasvoista oli ihan musta.


Tätivanhus kiitteli avusta ja yritti tarjota avustani rahaa jota en tietenkään ottanut vastaan. Eihän lähimmäisen auttamisesta kuulu ottaa maksua vastaan.

Mieltäni kuitenkin jäi askarruttamaan hänen yksinäisyytensä kun näin hänen kotinsa. Siellä oli pimeää, ei radioo eikä telkkariä päällä, vain hän yksin.

Ehkäpä minuakin pelottaa kaikkein eniten se yksinäisyys joka jää jäljelle... sitten kun ei pääse enää kunnolla kävelemään. Toivottavasti pääsen siinä vaiheessa vanhainkotiin jotta voin olla muiden ihmisten lähellä.


Tänään on Juhannusaatto... tässähän ehtii tapahtua vielä kaikkea mukavaa vaikka vettä sataakin joten palaillaan asiaan ja oikein hyvä Juhannusta kaikille !!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti