15.8.2017

Taistelu on ohi

Puoli vuotta on mennyt edellisestä kirjoituksesta ja silloin ei mennyt kovin hyvin.

Mutta nyt, nyt ovat asiat mallillaan, voisin sanoa että jopa ihan hyvin. Mutta palatakseni vähän aikaisempiin aikoihin.

Käytin noita erilaisia lääkkeitä (erikseen) jotta pääsisin siitä järjettömästä alkoholin himosta pois mutta ne eivät loppujen lopuksi auttaneet.
Kävimme ulkomailla ja otin siellä viiniä siivosti mutta siltikin joka ilta, ihan kuten monella on varmasti tapana ottaa. Kun pääsimme kotiin, alkoi arki ja palasin entiseen eli joka viikonloppu meni siideriä tai viiniä enemmän ja enemmän.

Tuli lääkärintarkaskastus... oikein sopivasti tähän väliin ja lääkäri ehdotti Antabuksen käyttöä, tällä kertaa suostuin koska se oli ainut vaihtoehto jota en vielä ollut kokeillut.

Otin lääkkeen joka perjantai ja lauantai aamuna ja koska tiesin etten voi ottaa tämän lääkkeen takia alkoholia niin pääsin irti viinin himostani. Jossain välissä sitten unohdin ottaa lääkkeen perjantaina ja sitten se unohtui seuraavanakin ja niin sekin sitten jäi pois kokonaan.

Kuukausi meni tuon lääkkeen lopettamisesta ja kävikin huonosti. Tuosta lääkkeestä ja ehkä myös sitä edeltävistä lääkkeistä seurasi maksan häiriö ja jouduin sairaalaan kuudeksi päiväksi. Arvot olivat niin suuret etten enää pystynyt syömään koska ruokailu tuotti pahaa oloa, olin väsynyt ja silmät tulivat keltaisiksi. Sairaalassa sain kuitenkin tarvitsemani avun ja arvot alkoivat laskea hitaasti.



Tuo sairaala-aika oli muuten hyvin mieleenpainuva. Tapasin neljä erilaista persoonaa jotka olivat huonekavereinani ja puhuimme paljon asioita joita en koskaan puhuisi ventovieraan ihmisen kanssa kasvotusten. Olimme samassa tilassa, jokainen meistä oli siellä eri syyn takia mutta yhdenkään syy ei ollut vähäisempi kuin toisen, olimme sairaita sairaalassa.
Tuon reissun jälkeen en tarvinnut minkäänlaista terapeuttia, terapeuttini olivat siinä ihan vieressä ja kerrankin oli aikaa ajatella itse elämää ja kuinka arvokas se onkaan.

Kotiinpaluu oli ihana... muistan miten menin heti ensimmäisenä iltana kukkamaalle mutta olin vielä fyysisesti niin huonossa kunnossa että hengästyin pienemmästäkin koukkimisesta, otin siis ihan iisisti ja nautin että sain olla vain kotona.



Tänä päivänä olen käynyt kävelyillä, lenkillä ja eilen tein joogavenytyksiä, nuorruin venyttelyn jälkeen taas 10:llä vuodella.
Tupakkaa on edelleen mennyt, tosin aika vähän enkä ota siitä mitään painetta koska sekin jää kyllä pois aikanaan. Olen ollut nyt 4kk ilman alkoholia ja olen nimittäin kuullut ettei kannata kaikesta pahuudesta luopua samaan aikaan, se kuulemma kuormittaa elimistöä liikaa henkisellä paineella. Eli kaikki aikanaan.

Mukavaa tiistaipäivää lukijoille :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti