Matkalla muille maille

Parin kuukauden päästä on sitten lähtö Israelin Eilattiin ja täytyy myöntää että kyllä koko ajan on sellainen pieni pelko ja innostus-fiilis.

Pelkään millainen tilanne maassa on, saammeko raketin vaiko itsemurhapommittajan lahjan, joudutaanko kidnappaajan uhriksi vai ammutaanko kone tuusasen nuuskaksi, ja vielä kun ulkoministeriön sivuilta lukee maan tilanteesta "yleistä varovaisuutta" on noudatettava niin eihän tuokaan paljon mieltä ylennä.

Mutta miksi ihmeessä olen viemässä perhettäni sitten sinne jos kuitenkin pelkään?


Toinen puoli siitä pelosta on turva jotka kulkevat rintarinnan. Jokin vain kertoo että tapahtuupa matkalla mitä tahansa niin ei tarvitse pelätä... että olemme turvassa.

Mutta siltikin, olenhan vain ihminen ja meidän luonteeseen kuuluu terve pelko.

Odotan matkalta lämpöä ja uusia tuulia, historiaa ja omien tunnetilojeni vahvistumista suuntaan tai toiseen.


Hmm... olipa tästä aiheesta vaikea kirjoittaa vaikka halusin kertoa pitkän tarinan mistä tämä koko matkaidea lähti. Ehkä tämä on matka josta voin todellakin kertoa enemmän vasta sen tehtyäni.