22.9.2016

Sitkeyttä jatkaa

Kun tasan vuosi sitten muutimme nykyiseen kotiimme ja sain sen pienen pihani kerrostaloasumisen jälkeen, toivoin kovasti että saisin ruokkia lintuja.

Ostin pienen punaisen mökin jossa oli erilaisia siemeniä ja laitoimme sen kepin nokkaan etupihalle.
Eipä mennyt aikaakaan kun siihen tulivat naakat, variksen ja harakat... eikä yhtään pikkulintua. Variksetkin hyökkäilivät mökkiä päin niin että siemenet tippuilivat ja sitten lajikaveri kävi ne maasta noukkimassa. No pakkohan se pömpeli oli pois ottaa.

Mutten vielä luovuttanut, laitoin pienemmän katosta roikkuvan siemenautomaatin takapihallemme keittiön ikkunan viereen. Tässä uudessa automaatissa oli vielä pienet rei'ätkin jotteivat isot linnut siihen pääse.
Mutta niin vain kävi että isompi lintu kävi päiväsaikaan tökkimässä tätäkin automaattia ja osa siemenistä tippui maahan... taas sama juttu ja pömpeli otettiin pois. Eikä yhtään pikkulintua käynyt koko talvena, pikkasen harmitti täytyy sanoa.

Olen tietyssä asiassa aika sitkeää tekoa enkä vieläkään luovuta. 
Olen hommannut tällä kertaa tälläisen taliautomaatin josta siemenet eivät putoa maahan ja toivon etteivät isot linnut pääse tähän. Ja jos pääsevät niin viimeisenä keinona ostan taliautomaatin jossa on vain reikä pohjassa. Katsoin jo sellaista mutta se oli päässyt K-Raudasta loppumaan joten ehkä ostan vielä sellaisen. Eivätkä sitten nuo talipallotkaan pääse kastumaan ja jäätymään ihan täysin.

Sitkeys siis palkittiin tai hyvin aikaisin aloitettu ajankohta ja tämä yksi tintti on käynyt jo ruokailemassa. Koko loppusyksyni ja talveni on pelastettu tästä iloisesta näystä ja toivon että saan pitää sen tuossa.


Ennen vanhaan... siis kun tytär oli vielä nuorempi mitä nyt onkaan, katselimme yhdessä aina Pikku2:sta. Nykyään paikkani on ottanut 14-v kissamme joka tykkää saamaastaan huomiosta ja lämmöstä. 

Hän on siis Pyhä-Birma jonka turkki on ajeltu ihan lyhyeksi, se on auttanut oksennusongelmiin joita oli harva se päivä kun karvapallot eivät menneet oikeaa kautta pois. Tähän lyhytkarvaiseen versioon olemme kaikki tyytyväisiä ja uskon että kissallakin paremmat oltavat kun ei ole pahaa oloa koko aikaa.

Kannattaa siis kokeilla karvan leikkuuta jos samanlaisia toistuvia ongelmia.


Ja tässä jo 10-v Shelttityttö josta myöskin näkee vanhuuden merkit.
Harmaa alue kuononpäässä lisääntyy jo sivuille, silmät ovat jo harmaantuneet vaan näkee vielä aika hyvin ja kävelykin on erittäin hidasta lompsimista.

Onneksi ei ole enää kerrostalon rappusia riesana kun hän pelkäsi niitäkin niin kovin paljon. Nyt on esteenä vain ulko-oven kynnys jossa kompuroidaan välillä.
Elämä on joskus kovin rankkaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti