Joulun toivelista täytettynä

Se on kuulkaas L.O.L -aiheinen Joulu tulossa sillä tyttären lahjatoiveisiin kuului hyvin paljon näitä pieniä LOL -hahmoja.
Oli matkailuautoa ja taloa, isoja hahmoja ja pieniä hahmoja mutta ei missään nimessä poikaa, vauvaa tai lemmikki LOLlia.

No onneksi löytyi vähän muutakin sillä nämä ovat kyllä aika hintavia kokoonsa nähden.

Mutta mutta... onneksi meidän vanhempien ei tarvitse maksaa näistä yhtään mitään sillä Joulupukkihan nämä sitten tuo, niin me vanhemmat voidaan ostaa lahjaksi ihan vain jotain pientä, vaikka ystäväkirjan tai muovailuvahan :D

Muutama äänikirja

Olen kirjoittanut 6.4.2018 miten sain kuunneltua ensimmäisen äänikirjani ja nyt on aika julkaista nämä loput joita on kertynyt tuon jälkeen.

Pidin välillä taukoa ja nyt otin jälleen kuunteluun Bookbeat -sovelluksen kautta. Tällä hetkellä jatkan tuota ihanaa Harry Potterien sarjaa ja kirja on Feeniksin Kilta. Voi minä niin pidän Potterista, taikamaailmasta ja kaikesta siihen liittyvään. Olenko vähän lapsenmielinen? Ehkä olen ja pidän siitä.

Muutama muukin kirja on jäänyt hyvin mieleeni ja muistan kun minua harmitti niiden loppuminen:
Näkijän tytär, Itämäeren Auri, Yösyöttö, Eleanorille kuuluu ihan hyvää.
Muut olivat myös hyviä tai keskihyviä ja hauskojakin tarinoita löytyy joukosta.

Vauhtinappula arkemme mullisti

Enpä sitten ole saanut aikaiseksi kirjoittaa viiteen kuukauteen.

Tuntuu että edellisestä on kulunut monta vuotta mutta siitä onkin mennyt vain pieni tovi. Elämää mullistava juttu oli ja meni ja tuli.

En siis aio tässä kirjoitella siitä mitä piti olla vaan siitä mitä nyt on, eletään tätä hetkeä.

Meidän perheeseen on tullut uusi vauhtinappula, minikiituri, rallityttö, vauhtihirmu, peloton piiperoinen, minipinseri. Rauhallisen elämämme keikauttaja, ärsytyskynnyksen nostattaja ja nauruhermoja kutkuttava päiviemme piristäjä.

Nii-i... kysehän on siis Kääpiöpinseristä ja kuten edellä mainitsin niin hyvin hän tunteitamme heilauttelee niin negatiivisesti kuin positiivisestikin. Lillipiiperoinen on vasta 8 kk ikäinen joten häneltä on sallittuakin tuo ärsytyskynnyksen nostattaminen, murkkuikä kun on käsillä.

Hänessä on kuitenkin paljon myös hyviä puolia ja tässä pitää vain opetella lukemaan häntä jotta päästään yhteisymmärrykseen arkisista asioista, jos näin voisi koirasta ilmaista.

Opettelua molemmin puolin siis.

Lilli on hyvin määrätietoinen ja SITKEÄ sanan jokaisessa merkityksessä.
Pieneen pakettiin on mahdutettu dobermanni eli kotiimme ei kannata ilman lupaa tulla, mutta kuitenkin hän on myös hyvin arka ja ilmaisee sen kovalla haukkumisella.

Kuten useasti sanotaankin että pienet koirat ovat kovia räksyttämään ja tämä pieni ongelma on todellakin työ alla joka ikinen päivä. Vaikeutta tähän tuo hänen 200%:nen sitkeytensä.

Hän ei millään halua ymmärtää ettei vaara vaani jokaisen oudon asian ympärillä meidän läsnäollessa eikä niistä vaaroista tarvitse ilmoittaa meille niin kovaäänisesti, kuulemme kyllä vähemmästäkin.

Hän ei usko että voimme suojella naapurin mummolta aamupimeässä joka häärii yllättäen roskisten ympärillä tai kävelytien varrella olevalta sähkökaapilta. Vastaantulevat koirat ovat hyvinkin ärsyttäviä ja toisaalta niitä taitaa olla aika kiva vähän provosoidakin mukaan haukkuun.

Huhhuh... tässä siis todella on opettelemista vielä molemmin puolin.

En usko että häntä saadaan koskaan hiljaiseksi koska tuo "ilmoittaminen" tuntuu olevan aika kovin verissä, ulkomaalaista verta kun on ja voivat olla aika tempperamenttisia. Mutta sellaisen aivan turhan haukkumisen haluamme ja yritämme saada pois.

Kovaa räksytystä ei olekaan enää ollut kuin harvoin ja sekin kyllä saadaan loppumaan kun menemme näköesteeksi ärsykkeen ja hänen väliinsä tai sitten vain lähdemme eri suuntaan.
Kotona vieraat haistellaan ensin sylin kautta ja kun pienen tovin ollaan haukutta ja ymmärretty ettei vaaraa enää ole niin voidaan jo hiljentyäkin. Äkkinäisiä liikkeitä ei siltikään katsota hyvällä silmällä.

Kaikkineen on kyllä mainio tapaus ja meille jo hyvin rakas minipinsku.

ps. lapsella on monta nimeä :D

Pieni muisto menneeltä vuodelta

No niin... on taas aika kirjoittaa.

Kirjoittelin tässä tuonne Lilyyn elämässäni tapahtuvasta mukavasta muutoksesta mutta koska en pääse sinuiksi Lilyn blogialustan kanssa, päätin kaivaa tämän vanhan blogini.

Oijoi... vuodessa on tapahtunut vaikka mitä mutta yksi suurin muutos on tuossa blogini reunassa oleva esittelyteksi perheestämme joka oli:
Aviomies
Tytär
Kuuro kissa sekä
Pelokas koira

Tuo rakas Kuuro kissamme jouduttiin päästämään Sateenkaarisillan toiselle puolelle, vanhuus otti vallan koko kehosta eikä se keho enää kannattanut pientä ja heiveröistä kissaa.
Se oli hyvin surullinen päivä meille kaikille, tytär otti sen kaikkein raskaimmin koska he olivat ystävät ja hän oli saattamassa ystäväänsä myös pois.

Tässä viimeinen kuva ystävästämme surullisena päivänä.

Mutta kuten aikaisemminkin olen todennut, katse tulevaisuuteen... ei tämän enempää menneitä.

Seuraavan tekstin aion kirjoitta tästä elämän mullistuksesta ja koska se on puoliksi tehtynä toisaalla, aion vain siirtää jutun tänne. Siitä alkaa uusi jakso elämässämme.

Uudet kuulokkeeni

Näin siinä sitten kävi kun riittävästi katselin muiden blogeista näitä Sudion kuulokkeita että uskalsin tilata nämä itselleni.

Olen kuunnellut näitä nyt yhden kokonaisen päivän töissä ja sitten kävin myös hölkkälenkillä. Molemmissa tapauksissa olivat hyvät vaikka pelkäsin kovin tuota juoksemista että jos ne tippuvat päästä mutta todella hyvin pysyivät päässä. Toki minulla oli lippis päässä tällä kertaa mutta siltikin.

Mukavasti häviää autojen taustamelu ulkosalla ja varsinkin äänikirjaa kuunnellessa kuulee hyvin puhutun tekstin.

Töissä nämä vähän painoivat sitten jo loppupäivästä korvia ja hitusen verran hiostivat mutta ei kumpikaan häirinnyt yhtään sen enempää kuin nappikuulokkeissakaan. Kyllä minulla niissäkin alkaa vähän korvat sattumaan pitkällä käytöllä ja varsinkin jos ovat johdolliset niin hermo menee.

Niin todellakin... ne johdot ja johdottomuus. Oli kyllä ihana lenkkeillä ilman johtojen repimistä kun ne ovat aina valahtaneet jotenkin sinne takin sisälle ja sitten kiristävät tai muuten pitävät outoa napsumista johtojen kohdista. Tällä lenkillä ei siis mitään tälläistä ongelmaa.

Kevättä rinnassa kaikilla

Viikonloppuna meille tuli vieraita... tai oikeastaan mieheni kaveri joten annoin heidän olla ihan rauhassa ja päätin tehdä itse jotain mukavaa, olihan kuitenkin hyvin kaunis kevätpäivä, aurinko paistoi eikä tuullutkaan ollenkaan.

Päätin kysäistä äitiäni mukaan pienelle retkelle minun ja tyttären seuraksi. Olen ennenkin kysynyt häntä mukaan mutta hän ei ole koskaan lähtenyt ja yllätyin suuresti kun hän päättikin tulla mukaamme.

Pakkasin reppuuni istuma-alustat, kiikarit, lintukirjan, mehupullon, termospullot kaksin kappalein koska minä juon kahvini maidolla ja äitini mustana. Ja jokaiselle purkit täynnä kakkua jonka hän itse oli tehnyt ja jota oli jäänyt vielä syömättä.

Matkalla Ruissaloon näimme paljon kauriita ja yksi hyppäsi tien yli ihan läheltä. Kevättä rinnassa niilläkin ja varmasti vähän olivat hermostuksissaan siitä ihmismäärästä joka siellä vallitsi. Tuntuu kuin puolet Turusta olisi tullut Ruissaloon nauttimaan hienosta ilmasta mukaan lukien me ulkopaikkakuntalaisetkin vielä.

Parkkipaikalla oli paljon autoja mutta jotenkin ne ihmiset vain olivat hävinneet jonnekin metsäpoluille joten ei siitä ihmismäärästä haittaa ollut.

Olin hyvin tyytyväinen ettei kahvipaikallamme tuullut yhtään, yleensä merellä aina tuulee jostain suunnasta ja tiesin että se tuuli olisi kylmä näin keväästä. Mietin jo mennessä että toivottavasti saamme suojaisan paikan ja pahimmassa tapauksessa joudumme juomaan kahvit autossa mutta meri olikin aivan tyyni, aivan ihana keli suorastaan.

Merilintuja näkyi myös paljon, oli lokkeja, merimetsoja, joutsenia, silkkiuikkuja ja erilaisia sorsalintuja. Niitä sorsalintuja en oikein osannut tunnistaa kun lensivät ohi, valkoinen vatsa ja musta pää... ehkä telkkiä.

Niin... aivan hienoa oli kuten jo mainitsinkin.

Retken jälkeen tuli jälleen nälkä ja piipahdimme Hesburgerilla herkuttelemassa eli lisää herkkuja. Kerrassaan täydellinen herkuttelupäivä !

Kuulokepohdintaa ja liikkumisen iloa

Vaikka niin hienosti sanoin että lähtisin maanantaina lenkille niin en sitten vain jaksanut. Olin hyvin hyvin hyvin väsynyt enkä sitten rääkännyt itseäni sen enempää vaan päätin siirtää lenkkini seuraavaan päivään.

Eilen sitten paistoi aurinko työpäivän jälkeen ja siitä tulikin heti sellainen fiilis että nyt todellakin haluan lähteä ulos.
Pyysin tyttären mukaan pyörällä ja hän lähtikin ihan mielellään. Ihan selvästi hän tykkää nyt ajella uudella isommalla pyörällään joten ei tarvittu houkuttelua tällä kertaa ollenkaan.

Lenkkini oli tällä kertaa lyhyt ja se kestikin vain 30 min mutta ihan hyvä niin. Olin todella tyytyväinen että sain kuitenkin itseni ulos ja tein sen mitä minun pitikin, hyvä mielikin jäi lenkin jälkeen.

Tossuista
Kun minun piti tutkailla tuota päkiäkipua noissa uusissa lenkkareissani niin tällä kertaa en huomannut minkäänlaisia kipuja. Ehkä lenkki oli liian lyhyt, ehkä jalat ovat tottuneet tai sitten tossun pohjat alkavat muuttua parempaan suuntaan. Voin kuitenkin kertoa sitten myöhemmin palaako se kipu vähän pidemmällä lenkillä.

Kuulokkeista
Olen nyt muutamina päivinä meinannut painaa tuolla Sudio Swedenin sivuilla lähetä-nappia jolloin tilaukseni uusista Regent-kuulokkeista lähtisi eteenpäin mutta jokin vain pistää kovin vastaan.

Olen kovin yrittänyt pohtia hyviä ja huonoja puolia niistä. Ensiksikin en pysty pyöräillessä kuuntelemaan niillä kypärän takia enkä lenkeillä jolloin tytär on mukana.
En tiedä pysyvätkö ne päässä lenkkeillessä ja kävelylenkkejä teen taas aika harvoin. Talvella tosin tulee käveltyä sitten enemmänkin tai sitten kun kyllästyn tähän hölkyttelyyn.
Autoa ajaessa voisin pitää niitä koska työmatkat kestävät 25-30 min suuntaansa ja työstäni riippuen pystyn välillä kuuntelemaan myös työn ohella joten tämä yhdistelmä vetää vahvasti puoleensa.

Useasti luen miten toiset siivoilevat kuulokkeet päässä tai tekevät ruokaa mutta minä olen tavallaan niin korvat auki koko ajan tyttären läsnäollessa ettei kumpikaan noista onnistu niin että sulkisin muun maailman ympäriltäni, ehkä sitten 15 vuoden päästä.

Niin... onhan minulla nuo nappikuulokkeeni, langalliset ja langattomat joten ehkä vielä vähän aikaa pidän niitä päässäni ja jään vain pohtimaan näitä kuulokkeita edelleenkin.