Tuntuu että edellisestä on kulunut monta vuotta mutta siitä onkin mennyt vain pieni tovi. Elämää mullistava juttu oli ja meni ja tuli.
En siis aio tässä kirjoitella siitä mitä piti olla vaan siitä mitä nyt on, eletään tätä hetkeä.
Meidän perheeseen on tullut uusi vauhtinappula, minikiituri, rallityttö, vauhtihirmu, peloton piiperoinen, minipinseri. Rauhallisen elämämme keikauttaja, ärsytyskynnyksen nostattaja ja nauruhermoja kutkuttava päiviemme piristäjä.
Nii-i... kysehän on siis Kääpiöpinseristä ja kuten edellä mainitsin niin hyvin hän tunteitamme heilauttelee niin negatiivisesti kuin positiivisestikin. Lillipiiperoinen on vasta 8 kk ikäinen joten häneltä on sallittuakin tuo ärsytyskynnyksen nostattaminen, murkkuikä kun on käsillä.
Hänessä on kuitenkin paljon myös hyviä puolia ja tässä pitää vain opetella lukemaan häntä jotta päästään yhteisymmärrykseen arkisista asioista, jos näin voisi koirasta ilmaista.
Opettelua molemmin puolin siis.
Lilli on hyvin määrätietoinen ja SITKEÄ sanan jokaisessa merkityksessä.
Pieneen pakettiin on mahdutettu dobermanni eli kotiimme ei kannata ilman lupaa tulla, mutta kuitenkin hän on myös hyvin arka ja ilmaisee sen kovalla haukkumisella.
Kuten useasti sanotaankin että pienet koirat ovat kovia räksyttämään ja tämä pieni ongelma on todellakin työ alla joka ikinen päivä. Vaikeutta tähän tuo hänen 200%:nen sitkeytensä.
Hän ei millään halua ymmärtää ettei vaara vaani jokaisen oudon asian ympärillä meidän läsnäollessa eikä niistä vaaroista tarvitse ilmoittaa meille niin kovaäänisesti, kuulemme kyllä vähemmästäkin.
Hän ei usko että voimme suojella naapurin mummolta aamupimeässä joka häärii yllättäen roskisten ympärillä tai kävelytien varrella olevalta sähkökaapilta. Vastaantulevat koirat ovat hyvinkin ärsyttäviä ja toisaalta niitä taitaa olla aika kiva vähän provosoidakin mukaan haukkuun.
Huhhuh... tässä siis todella on opettelemista vielä molemmin puolin.
En usko että häntä saadaan koskaan hiljaiseksi koska tuo "ilmoittaminen" tuntuu olevan aika kovin verissä, ulkomaalaista verta kun on ja voivat olla aika tempperamenttisia. Mutta sellaisen aivan turhan haukkumisen haluamme ja yritämme saada pois.
Kovaa räksytystä ei olekaan enää ollut kuin harvoin ja sekin kyllä saadaan loppumaan kun menemme näköesteeksi ärsykkeen ja hänen väliinsä tai sitten vain lähdemme eri suuntaan.
Kotona vieraat haistellaan ensin sylin kautta ja kun pienen tovin ollaan haukutta ja ymmärretty ettei vaaraa enää ole niin voidaan jo hiljentyäkin. Äkkinäisiä liikkeitä ei siltikään katsota hyvällä silmällä.
Kaikkineen on kyllä mainio tapaus ja meille jo hyvin rakas minipinsku.
ps. lapsella on monta nimeä :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi !