08/01/2021

Pimeyttä ja vanhojen muisteluita

On ollut todella pimeää täällä eteläisessä Suomessa. Se tuntuu pimeälle minulle, joka käy töissä ja vielä päivätyössä, jossa aamun lähdöt ja illan tuloajat ovat aina samat, aamu 7:ksi töihin ja kotona vasta klo 16. Sisätöitäkin on jolloin ainut valonlähde on vieressä oleva ikkuna ja sisälamput. 

Niin silloin tuo pimeys alkaa tuntumaan luissa ja ytimissä ja varsinkin siellä ytimissä. Se alkaa pikkuhiljaa jäytämään pääkopassa ja ainut toivo on lumi, joka valaisee maiseman tuoden vähän valoisampaa näkymää. Mutta mitä sitten kun sitä lunta ei ole eikä tule, nykyään se on ihan vakio.


 

Muistoja

Ei ole enää niitä ihania 70–80 -luvun lumisia talvia kun sitä lunta oli niin paljon että kaivettiin vain ojat lumihankiin ja ne olivat meidän leikkien vallihaudat. Juostiin niillä poluilla hippaa ja pipot vain vilkkuivat hankien takaa.

Mutta silloin oli myös pakkasta., -20 astetta oli ihan normaali pakkasmäärä ja sekin vielä vähän. Mutta siihenkin tottui ja aina oltiin ulkona nenät punaisina ja sormet ja varpaat jäässä. Maattiin lumihangessa, katseltiin taivaalle ja ajettiin kilparataa tähtiradoilla, voittajaa ei siinä pelissä oikeasti ollut, oli vain mukavaa olla kaverien kanssa yhdessä.

Luistinkentät jäädytettiin jo alkutalvesta. Kenttien vieressä oli lämmitetty pieni koppi, johon kuului myös kenttävahdin oma koppi joka oli paikalla jos jotain sattui ja tapahtui. Lähdimme luistimet olalla kentälle koulun ja läksyjen jälkeen, kiireellä syötiin ruoka, että ehdittiin olemaan monta tuntia kentällä. Siellä leikittiin myös hippaa ja nopeus sekä ketteryys kasvoivat ihan huomaamatta. Pojilla oli mukana myös mailat ja he pelailivat jääkiekkoa mutta joskus myös innostuivat tähän hippaleikkiin, kun olivat mukamas niin nopeita luistelijoita.

Ja sitten välillä luisteltiin koulussa opittuja kaunoluistelukuvioita, harjoiteltiin jopa koulujen välisiin kisoihin. Ainahan ne kaunoluistelun harrastajat olivat pikkasen parempia sitten siellä kisoissa, mutta me yritimme olla yhtä hyviä.

Illalla tulimme sitten kotiin hyvin ylikerroksilla ja väsyneinä. Joskus piti niitä keskeneräisiä läksyjäkin vielä tehdä.

On ihanaa, kun olen elänyt aikaa jolloin talvi ja lumi olivat ihan itsestään selviä asioita. Myöhemmässäkin iässä kuvioihin tulivat laskettelut ja lumilautailut ja jopa täällä etelässä saatiin pienet rinteet hyvin käyttöön jo mukavan aikaisin ja harrastusta pystyi jatkamaan parikin kuukautta ihan hyvin.

Paluu tähän hetkeen

Surukseni voisin todeta, etten ole vienyt tänäkään talvena tytärtäni luistelemaan enkä moneen vuoteen hiihtämään. En jaksa sitä luistin ja suksitouhua vain 1–2 viikon takia kun pitää ostaa uusia vanhojen jo mennessä pieneksi ja silloinkin jokainen pikkujää, joita on muuten enää muutama, ovat niin täynnä ihmisiä että luistelu on jopa jo vaarallista. Tai ehkä minusta on tullut vain vanha ja laiska. Luistimet ja sukset ovat vaihtuneet polkupyörään, joka on ympäri vuoden käytössä.

Lappiin olisi tietenkin mukava mennä mutta siinä yhden viikon aikana saa vain kehon mustelmille ja kipeiksi vanhoja taitoja uudelleen opetellessa. Myöskin hinnat ovat niin korkeat, että käytämme ne vähäiset rahamme mieluummin keväällä ja syksyllä ulkomaille jossa saamme sitä lisävaloa ja lämpöä niin paljon että sydän pakahtuu onnesta. Onneksi tytärkin pitää uimisesta, jonka hän muuten oppi ulkomailla ja viettääkin altailla sekä merivedessä aikaa niin paljon kuin vain voisi antaa. 

Se pienikin lumihippu

On kuitenkin mukavaa, että meilläkin vielä sataa sitä lunta edes vähän. Se kestää viikon tai parin, ehkä helmi-maaliskuussa tulee vielä enemmänkin. Lumi on kaunista ja varsinkin koiraa ulkoiluttaessa, tassut pysyvät puhtaina ja kyllä... koiratkin pitävät lumesta. Meidänkin pieni näykkii suuhunsa sitä, se tuntuu varmaan mukavan kylmältä, no kun asiaa muistelen niin totta kai tuntuu.

Nautinpa nyt minäkin tästä pienestä lumivaipasta, alle 1 cm taitaa olla tällä hetkellä mutta sekin tuo jo valoisuutta ja sitä talven tuntua. Keli on raikas ja puhtaan tuntuinen eikä tuo pimeyskään tunnu niin pahalle.

Tammikuun valoisuus

Löysin myös tällaisen mukavan tilastotiedon eteläisen Suomen tammikuun auringonnousuista ja -laskuista. Vielä joudun kulkemaan aamuni ja iltani pimeydessä mutta kyllä se sieltä tulee, se valo.

1.1.2021 - 9:37 - 15:32
2.1.2021 - 9:37 - 15:34
3.1.2021 - 9:36 - 15:35
4.1.2021 - 9:35 - 15:37
5.1.2021 - 9:34 - 15:39
6.1.2021 - 9:34 - 15:40
7.1.2021 - 9:33 - 15:42
8.1.2021 - 9:31 - 15:44
9.1.2021 - 9:30 - 15:46
10.1.2021 - 9:29 - 15:48
11.1.2021 - 9:28 - 15:50
12.1.2021 - 9:26 - 15:53
13.1.2021 - 9:25 - 15:55
14.1.2021 - 9:23 - 15:57
15.1.2021 - 9:22 - 15:59
16.1.2021 - 9:20 - 16:02
17.1.2021 - 9:18 - 16:04
18.1.2021 - 9:17 - 16:07
19.1.2021 - 9:15 - 16:09
20.1.2021 - 9:13 - 16:12
21.1.2021 - 9:11 - 16:14
22.1.2021 - 9:09 - 16:17
23.1.2021 - 9:07 - 16:19
24.1.2021 - 9:05 - 16:22
25.1.2021 - 9:03 - 16:24
26.1.2021 - 9:01 - 16:27
27.1.2021 - 8:58 - 16:30
28.1.2021 - 8:56 - 16:32
29.1.2021 - 8:54 - 16:35
30.1.2021 - 8:52 - 16:38
31.1.2021 - 8:49 - 16:40


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti