Joulumielen metsästys

 

Sain vihdoinkin itselleni paremman mielen... Joulumielen. Se lähti hyvin pienestä alusta, suunnittelemistani verhojen vaihdoista kesäisen valkovihreistä punaisiin. Tämän jälkeen innostuin siivoamaan ja laittamaan ikkunoille valot, kynttelikkö pääsi keittiön pöydälle, vähän kynttilöitä ja tytär innostui laittamaan tontut ja muut koristeet.

Kun ilta sitten saapui, oli aikast mukava olotila. Se, että olin saanut tehtyä tämän, tarkoitti jonkin asian aloittamista, ja aloittaminen vaati, että aloittaa ihan vain yhdestä asiasta. Kuten sanotaan, pienistä puroista kasvavat suuret meret.

Tänään olen pitänyt vapaapäivän töistä ja sain kuningasidean katsoessani postin mukana tullutta punaista kirjekuorta. Se kuori oli aluksi hyvin synkkä kuori, tarkoitti jonkin asian tekemistä ja silloin kun muutenkin mieli on synkkä, ei onnistu edes korttien kirjoittaminen. Mutta nyt onnistuin ja vielä ihan hyvällä mielellä. Olen myös tehnyt leipäkoneessani tämän vuoden ensimmäiset riisipuurot ja ai että kun tuli hyvää.

Olenko siis sittenkin potenut joulustressiä, että tietyt asiat pitää tehdä ja hoitaa kun muuten se joulumieli ei vain tule, ja eihän se tullutkaan. Ei joulumieli voi tulla jos koti on samanlainen kevät, kesät ja syksyt, vai voiko? 

Marraskuu on jo todella pimeää ja raskasta aikaa, useat alkavatkin kaivaa jo siinä vaiheessa kynttilät esille ja se on oikein hyvä ajatus. Meidän pimeys kun ei kestä ihan pientä hetkeä, joten valoa tarvitaan. Vasta nyt olen huomannut ulkonakin valojen lisääntyneen, marraskuu on siis todella pimeää myös ulkona ja mieli synkistyy herkästi. Onneksi sain tehtyä sen mitä halusinkin, muovikuusi kruunaa vielä kodin hengen jouluviikolla, mutta sen laitto ei ole enää paha rasti, olenhan jo päässyt hyvään vauhtiin.

Toivon että sinäkin rakas lukija, joka ehkä ehksyit tänne loppuun asti, saat selätettyä kaamosmasennuksen aloittamalla tekemisen yhdestä pienestä asiasta. Seuraavana päivänä ehkä haluat tehdä lisää tai jos hyvä tuuri kävi, vielä saman päivän aikana. :)