No niin... mieli on pysynyt hyvänä vieläkin vaikka huomaankin ajattelevani Joulun lahjoja, aaton menemisiä, muovikuusta jota ei tällä kertaa tule, ihanan lumimaiseman häviämistä nolla kelin vuoksi ja vieläkin pimeimpiä päivä, eikö voitais jo lähteä kesää kohden.
Mutta nyt... tadaa !!!
Saanko esitellä elämääni mullistavan muutoksen, pienen karvapalleron, joka ihan pelkällä olemisellaan toi ilon kotimme ovista ja ikkunoista sisään. Tämä pieni karvapallero on valvottanut öitä ja päivälläkin vaatii 99%:sen huomiomme... pientä riiviömäistä käytöstä havaittavissa, mutta se kaikki kuuluu pakettiin.
Hän ON ihana pieni murunen !!! Ja tulen kertomaan hänestä varmasti lisää, nyt ei vain vielä jaksa.
Asiasta ihan viidenteen. Johtuu varmaan katkonaisista öistä, mutta nyt ei jaksa keskittyä yhteen asiaan liian tarkkaan.
Olen niin niin niin tyytyväinen että lapseni sai ylipuhuttua minut heidän Joulujuhlaan, vaikka tuntui todella väsyttävältä lähteä.
Ihan ennen kuin menin edes sisätiloihin, ostin kahvin ja joulutortun lasten luokkaretkirahastoa kartuttaakseni. Söin siinä -10°C pakkasessa sormet kohmeessa, ja olikin muuten hyvää.
Sisällä olikin sitten jo aika paljon väkeä ja hyvä niin, olisi aika kurja lasten esiintyä tyhjälle katsomolle ja niinpä minä sitten pääsin tuoliriveissä taakse, ehkä vähän liian taakse, mutta mitäs herkuttelin ulkona liian kauan. Sain kuitenkin muutaman kuvan otettua yleistunnelmasta, ja tunnelmahan oli oikein Jouluinen ja mukava.
Tiedättehän sen tilanteen, kun pitäisi olla siivosti ja yht'äkkiä alkaa yskittämään erillisistä syistä, joita ei haluaisi olevan juuri silloin?
No näin kävi minulle, hytkyin siinä paikallani hiljakseen kun vielä pidättelin sitä. Voi kiesus että hävetti !!! Pitelin kädellä melkein kurkustani, teki mieleni kuristaa itseni siihen paikkaan vesien valuessa silmistä ja ajattelin, mene pois mene pois mene pois. Onneksi ei pahin kestänyt montaa minuuttia, mutta silmät ne valuivat edelleen. Sitten ajattelinkin että missäs kunnossa mahtaa silmät olla, ripsivärit pitkin poskia vai.
En kehdannut katsoa sivuilleni montako silmäparia tuijottaa vai virnistääkö joku, en vain kehdannut. Ehkä vieläkin nolompaa oli olla kuin ei olisi tapahtunut mitään, mutta minkäs teet.
Illan toinen mokani tapahtui jo ennen esitysten alkua. Tulin herkkujen ääreltä sisälle ja aloin katselemaan mihin voisin laittaa talvitakkini. No siellä perällähän oli tiski ja tiskin takana kasa naulakoita. Huomasin miehen touhuavan sen takana ja otti siitä vierestäni takin eräältä vanhemmalta naiseltakin. Ojentelin takkiani hänelle.... "Tuolta reunasta pitää kiertää" hän sanoi. Nyt vasta siirsin silmäni sinne, ja sieltä ne muutkin menivät tiskin toiselle puolelle. No niin... arvaatkaas hävettikö, tumpelo taas tositoimissaan.
Yhteenvetona illasta, että ilta oli oikein hyvä ja tunnelmallinen, kaikilla oli hymy korvissa ja tyttärenikin oli hyvin tyytyväinen, hän säteili kun olin katsomassa hänen 10 sekunnin ohjelmaa, ja minä olin iloinen. Mutta täytyy myöntää, että pikkasen noi kommellukset häiritsivät.
Olin ja olen jämähtänyt kotiini ja vaivun sinne taas muutamaksi kuukaudeksi. Siellä ei haittaa yskäkohtaukset eikä muutenkaan pääse tapahtumaan noloja juttuja, kun ketään ei niistä välittäisi kuiteskaan.
Minut näkee nyt vain pimeässä koirakävelyllä, pipo tai huppu tiiviisti pääni suojissa tai takapihalla pientä karvapalloa pisuttamassa, joko yöllä yökkäreissä tai päivällä nolossa kotiasussani. Ja jos tarkkaan katsoo, töissä istun tiiviisti omassa loossissani harvoja vapaapäiviä lukuunottamatta... aina.
Mukavaa päivää kaikille enemmän ja vähemmän masentuneille, voitetaan tämä pimeys yhdessä ja mokaillaan siellä missä ei pitäisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi !