27/11/2019

Tukkakriisiä kerrakseen

Tukkakriisi... sitä tämä on tai neljänkympin villitys jatkuu yhä eikä ota laantuakseen. Myös ennenaikainen viidenkympin villitys voisi olla menossa mutta se on sitten 8 vuotta etuajassa.

Ajattelin kirjoittaa ongelmasta joka ei suoraan ole ongelma koska maailmassa kuolee ihmisiäkin mutta on tämä tälläinen turhakeongelma ja itsensä kauniina näkemisongelma.

Aika pitkään jo lyhythiuksisenä olleena ajattelin miettiä että miltä nuo hiuspidennykset tuntuisivat koska minulla ei hiukset meinaa enää kasvaa ja jos kasvavat niin ne ovat hyvin hyvin hyvin ohuet.

Työkaveri antoi kokeiluuni hiuspidennyksen joka oli omaa hiusväriäni vähän tummempi mutta siinä pääsin testaamaan hiusklipsiä sekä näin tuon pituuden samalla.

Olin aivan myyty ja ihastuksissani, ajattelin että voi kun saisin joskus pitää näin pitkiä hiuksia.

Tässä kuva siitä jatkeesta joka näkyy tummempana omien alta. Omat ovat siis tuohon korvatasoon asti.


Aloin tutkia asiaa tarkemmin, tutkin erillaisia kiinnitysmahdollisuuksia ja hiuslaatuja, tekokuitua vai aitohiusta ja sattumalta vastaani tuli perukkiliikkeen mainos.

En ollut IKINÄ ajatellut että lähtisin ostamaan peruukkia mutta jotenkin ajatus tuntui hyvinkin houkuttelevalta sillä luin että nuo hiuksklipsit voivat näkyä tuolta hiuksen alta ja pysyvyyskin on aika huteraa minun liukkaissa hiuksissa.

Ja siitä se sitten lähti. Sovin sovitusajan ja niitähän sitten kokeiltiin.

Olin liikkeessä niin iloinen että sydän pamppaili tuhat lyöntiä minuutissa, vihdoinkin minulla on mahdollisuus pitkään ja hymy oli herkässä pitkästä aikaa.

Tässä kuva uudesta peruukista ja olin siihen enemmän kuin tyytyväinen.

Hiukset olivat mukavan pitkät, värikin aika omaa vastaava ja sain kerrankin kunnon etuhiukset.

Mutta pienen käytön jälkeen tuo tuntui jo aika raskaalle, tuntui ettei se pysynyt hyvin päässä vaikka se kyllä pysyi mutta oli tarve vetää sitä alaspäin ihan koko ajan ja hiuslaatukin on hyvin karkeaa, aivan toisenlainen siis kuin omani. En millään saanut siihen sellaista luonnollista oloa.

Halusin siis enemmän luonnollista ja päätin palata omaan haiveroiseen kuontalooni mutta tällä kertaa otin Hennavärin takaisin. Olen ennenkin Hennannut ja silloin hiuspohjani voi niin hyvin että hiukset ottivat kunnon kasvupyrähdyksen. Valitettavasti värin pois saaminen vaurioitti hiuksiani niin paljon että ne piti leikata 3-4 cm pituisiksi.

Tässä siis nykytilanne, kuvassa ehkä vähän liian keltaiset mutta sellaiset kuparin väriset ovat nyt.



Noh... kuten huomata saattaa niin hymy ei kovin herkässä ole enää, hiukset eivät ole missään mallissaan ja tekisi mieleni pitää pipoa päässä tai muuten vain olla katseilta suojassa ihan vain kotona.

Kohta on juhlat tulossa, itse asiassa tämän viikon lauantaina ja halusin tähän jotain muutosta.
Olen torstaina menossa kampaajalle hiuspidennys konsultointiin ja katsomme varmaan mahdollista Mago-pidennystä.

Vähän on sellainen olo ettei hiuspituuteni riitä pitkään hiukseen ja jos ne solmukohdatkin tulevat näkyviin ohuiden hiusten läpi. Mutta torstaina olen viisaampi.

Toinen tai kolmas ongelma on tuo Hennaväri. Tiedän etten halua loputtomiin värjätä ja haluan siirtyä vaaleaan takaisin, siitä voi tulla hyvinkin kinkkinen tapaus. Tähän nimittäin jos läiskästään vaalennus niin, A hiukset ovat piloilla ja B ne ovat pinkit... tuskaisaa oman käden kokemusta kun on.

Mutta tässäkin asiassa parempi kuunnella ensin kampaajaa, ehkä siellä on vähän paremmat aineet.

Eli kyllä tässä on aikamoinen tukkakriisi menossa :D



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi !