Eilinen ilta oli aika lennokas mutta sain kuin sainkin sitten itseni raahattua sinne seurakunnan tiloihin, ehkä siksi että tytär oli mukana ja hän odotti tilaisuutta kanssa kovasti niin en halunnut tuottaa pettymystä.
Se oli siis yhteislauluilta... niin siis niinkin vähäinen ja pieni juttu kuin lauluilta ja kuinka vaikeaa sinne oli alunperin mennä. Ehkä siksi että se oli seurakunnan tiloissa enkä oikein tiennyt millaisia lauluja siellä lauletaan... tai tiesinhän minä suunnilleen ja se juuri pelottikin tai hävetti, ehkä häpeän omaa lauluääntänikin niin paljon tai sitten jotain muuta.
Mutta tilaisuus oli oikein leppoisa ja iloinen, pieni huone oli täynnä ihmistä, oli vanhempaa rouvaa ja herraa, keskiä-ikäistä, minunkin ikäinen ja sitten pari 4-v nuorta neitiä. Minähän siis en omasta mielestäni ole vielä keski-ikäinen vaan pikkasen nuorempi vaikka Wikipedian mukaan keski-ikä sijoittuukin vuosiin 36–59 heh...
Oli myös glökitarjoilua ja pienimmille annettiin marakassit ja kulkuset joita meidän pikkuneiti ainakin soitti hyvin antaumuksella. Hän jaksoi soittaa melkein sen koko tunnin ja useasti meni niin hyvin rytmissä että jopa minäkin jo ihmettelin. Kehuja hän kyllä sitten saikin mukavasti ja tyttö oli yhtä hymyä.
Laulut olivat aika pitkälle Jouluaiheisia koska sehän tässä on seuraavaksi tulossa mutta joukkoon mahtui myös uskonnollisempaa eikä ollenkaan niin tuttuja kappaleita. Se ei kuitenkaan haitannut minua yhtään.
Mutta siis yhteenvetona voisin sanoa että hyvä kun menin ja todellakin sai laulaa häpeämättä omaa ääntään. Yritän taas ensiviikolla uudestaan joko yksin tai kaksin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi !