25/11/2015

Juhlintaa, snäppejä ja laulua, siitä on viikko tehty

Taas on viikko vierähtänyt viimeisestä kirjoituksesta... että mihin nämä päivät oikein häviävät. 

Nyt on ihan selvästi pimeysmasennus päällä... ei huvita kuvaaminen, ei ulkoilu, eikä oikein muukaan.

Innostuin tässä viikolla kuvaamaan videota, olen notkunut uudessa Periscope-ohjelmassa ja löysin paljon mukavia seurattavia Snapchatin puolella. Mutta mistä löytyisi innostus valokuvaamiseen, siihen mun rakkaimpaan harrastukseen.

Tuo Periscope on ihan mielenkiintoinen mutta pikkasen alkoi harmittamaan kun viestit näkyvät niin kauan siinä joten siirryin taas Snapchatin puolelle. Siellä olen muuten @taijaok -nimellä jos joku tykkää katsoa pientä vaatimatonta elämääni.
Mutta kertokaa toki Periscopesta enemmän jos joku sitä käyttää, siinä kuitenkin voi lörpötellä vaikka kuinka paljon että sen puolesta se on mukavampi.

.................................................................

Lauantaina tuli käytyä tyttöjen kanssa syömässä ja vähän iltaa viettämässä, oli nimittäin ystäväni 30-v juhlat. Olin kuitenkin sen verran pihillä tuulella että päätin tulla ennalta sovitusti yön viimeisellä klo 01 bussilla kotiin ja olin tähän päätökseen erittäin tyytyväinen.

Bussikuski oli muuten oikein mukava kun hän vinkkasi meille matkustajille jo aika alkumatkasta että jos jollakulla sattuu tulemaan paha olo niin pyytää pysähtymään pysäkille jotta matkaa on mukavampi jatkaa. Bussi siis matkasi aika pitkälle ja minunkin matkani kesti sen 40 min. Pimeässä ja mutkikkaalla tiellä voi tosiaan tulla hiukan huono olo.

Ilta oli kyllä ihan mukava, ruoka oli Torressa hyvää ja iltajamituspaikassa Showroomissa oli hiljaista kunnes alkoi ihmistä tulla klo 23.30 jälkeen. Että miten nuo ihmiset jaksavat vasta noin myöhään... minä kun jo haukottelin tuossa vaiheessa.

Sunnuntaina sitten olikin ihan ok olotila, sain aamulla levätä vähän kauempaan eli aamu 9:ään asti ja vietimme mukavaa päivää ulkoillen ja vain hengaillen yhdessä.

Pientä väsymystä oli kyllä jo havaittavissa, suurin siitä väsystä johtui perjantai-lauantaiyöstä jolloin unet jäivät 4,5 tuntiin ja sitten illalla lähdin vielä kaupungille.


Tiistaina käytiin tyttären kanssa taas laulamassa ja soittamassa seurakunnan tiloissa. Huomasin että tuo ilta-aika klo 18-19 on tyttärelle selvästi liian myöhään koska ei meinaa jaksaa mukana joten ehkä menen sitten seuraavalla kerralla yksin. 


Tulin huomanneeksi erään ehkä vähän huononkin jutun tyttäreni soitossa... hän nimittäin lopetti soittamisen kokonaan ja kun kysyin asiaa häneltä niin hän sanoi että toiset soittavat niin hienosti ettei sitten halunnut. Nämä toiset olivat yksi rouva joka säesti meitä kitaralla ja nuori joka hakkasi rytmiä jalkojensa välissä olevaan laatikkoon. En nyt muista mikä sen soittimen nimi on mutta tiedän että sitä käytetään myös flamenco-musiikissa paljon.

Hän siis selvästi häpeää soittamistaan vaikka pysyy oikein kivasti rytmissä marakassien ja kulkusien kanssa eikä se auta yhtään että minä kehun häntä, pitäisi joku toinen varmasti kehua.

Tämän saman olen huomannut harjoitellessamme kirjaimia. Hänellä menee hermo täysin ja alkaa itkemään kun ei tee täydellistä kirjainta mallista vaikka me saamme oikein hyvin selville kirjaimet joita hän piirtää.

Tähän tarvitsisin kyllä jonkinlaista vinkkiä että miten kerron hänelle että hän on ihan riittävän hyvä, ei tarvitse tehdä täydellistä suoritusta ja hän on vasta 4,5 vuotias... Tai kerronhan minä tämän hänelle useastikin mutta hän ei usko minua. Vinkkejä kiitos tarvitsen.

.................................................................
Tälläistä tällä kertaa... ai niin... Kaarinan kirjastossa on valokuvanäyttely Katariinan poluista, siellä on kuulemma esillä yksi minunkin kuvani joten täytyy mennä ihan itsekin sitä katsomaan. Kuvaajat kuuluvat Kaarinan Kuvaajiin.
................................................................. 

Mukavaa päivää kaikille !!!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi !