Aamu oli kaunis, päivä oli kaunis, ilta on kaunis. Jäi kuitenkin mieltä kaivertamaan eräs pikku asias... tai ei se niin pieni ollut sille pojalle jota kiusattiin selvästi parvekkeeni alla ja tuo jäi kuitenkin vaivaamaan minua pidemmäksi aikaakin.
Minullahan on nollatoleranssi kiusaamisen suhteen enkä suvaitse sitä ollenkaan, kyllä se sen verran pahalle tuntuu.
Pyykkejä laittelin narulle ja puuhailin omiani tyttären puuhastessa ympärillä kun kuulin ulkoa kovaa huutoa. En näin kerrostaloasujana kiinnitä siihen aina heti huomiota koska noita huutoja nyt kuuluu vähän väliä sieltä suun täältä mutta tämä huuto jatkui tavallista kauemmin.
Kävin sitten parvekkeelle katsomaan ja näin kolme poikaa, yksi oli pyörän kanssa paikallaan ja ihan kuin sitoi kypärää päähänsä, nuorempi oli paikallaan pyöränsä kanssa ja vanhin kierteli pyöränsä kanssa yhden ympäri. Jotain juttua siinä oli mutten saanut selvää, pahuksen koivunoksatkin lepattivat edessäni etten päässyt näkemään kunnolla. Sitten tämä paikallaanolija huusi kovaan ääneen "mee pois siitä" ja ihan kuin olisin huomannut hänen itkevän, ääni ainakin kuulosti siltä.
Sitten hän jatkoi matkaansa ja kuulin vähän ajan päästä lisää samaa huutoa mutta sitten hiljeni.
Mulla teki ihan oikeesti pahaa varsinkin näin jälkeenpäin koska en tajunnut heti mistä on kyse, kunpa olisin tullut siihen aikaisemmin. Harmittaa niin vietävästi. Olisin huutanut sinne jotain niin ehkä se olisi loppunut ainakin vähäksi aikaan.
Olen kelannut päässäni kaikenlaisia auttamis/puuttumis/suuttumis -reagtioita ja koska olen tyttären kanssa kahdestaan niin kaikki nuo vaihtoehdot tuntuvat pahalle koska olisin joutunut hänet jättämään yksin kotiin ja se vaihtoehto ei ole hyvä. Eihän sitä tiedä mitä itselle sattuu kun asioihin puuttuu ja näin ollen olen nähnyt mielessäni jo valmiiksi kaikki ne pahat asiat joita itselleni olisi voinut sattua.
Haluaisin karistaa tämän ajatuksen pois mielestäni, se tuntuu pahalle ja hyvin ahdistavalle.
Vaikka toivoinkin eilen että tällä viikolla tapahtuisi jotain mielenkiintoista, en siltikään halua mitään kiusaamisjuttuja. Toivottavasti huomenna on mukavampi päivä, vaikkei meillä ennen tuota tapausta tyttären kanssa ollutkaan yhtään ikävää... päinvastoin, pientä hulluttelua musiikin tahtiin.
Ja koira katsoi hölmistyneenä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi !