04/06/2015

Johdanto syvemmälle vaan ei syvälle

On kuvablogeja ja yksityisiä blogeja ja vain yhtä niistä ylläpidän, voisikohan tästä blogista tulla sellainen yleistarinointi asioista joita arvostan, harrastan ja pidän.



Pidän valokuvaamisesta todella paljon, voisin sanoa jopa että se on intohimoni koska otan kuvan joko kännykällä, pikkupokkarilla tai järjestelmäkameralla. Sitten otan niitä kuvia niin paljon kerralla että tulee viikon kuvaustauko, niin sanotusti malja täyttyi ja valui yli äyräiden mutta sitten se taas jatkuu. Kuvasivustoni on erillisenä koska siinä on vain kuvia ja retkijuttuja joten linkin siitä laitan myöhemmin.

Pidän liikunnasta, kesäisin se on työmatkapyöräily ja lenkkeily, talvisin... bussissa istuminen. Eli talven jäljiltä on niin huono omatunto että on aivan pakko liikkua ja siitähän sitä hyvää oloa taas saakin. Olen kuin karhu joka nukkuu talviunta ja kevätauringon paistaessa herään unilta.

Pidän sukkien ja lapasien kutomisesta, saan vuodessa tehtyä sentään yhdet lapaset ja ehkä kahdet parit sukkia jos oikein innostun. Ihan totta... tykkään siitä puuhasta mutta aina löytyy muka jotain muuta tekemistä, kuten se valokuvaus ja koneella niitä työstäen.

Pidän luonnosta todella paljon, se saa minut rauhoittumaan ja extrapaljon pidän jos saan tyttäreni mukaan niitä luonnon juttuja ihmettelemään. Luonto on sadunomainen, ihmeellinen ja erikoinen paikka, aina erilainen mutta silti tuttu ja turvallinen.

Pidän vedestä, vaikka olenkin vilukissa enkä voi uida siellä kauan niin aina voin katsoa sitä niin kauan kuin vain mahdollista... tyttären kanssa kylläkin aika on aika rajallinen.

Pidän kahvista, ilman sitä ei aamu eikä koneisto lähde käyntiin, hyvin tärkeä juoma siis henkisesti ja fyysisesti minulle.

Pidän matkailusta, kunhan pääsemme vain lähtemään.

Ja pidän monista muistakin pienemmistä asioista, niitä tulee sitten lisää kirjoituksissa mutta erityisesti pidän siitä isosta asiasta eli perheestäni.

Perheeseen kuuluu aviomies, 4-v tytär, tosiaankin kuuro 12-v birmakissa ja aika pelokas mutta aivan ihana 9-v shelttikoira. 

Meidän perheestä löytyy ääntä paitsi eläimistä, ne ovat hiljaisempaa sorttia. Meillä kiukutellaan melkein koko ajan, jos ei tytär vastaan minä niin sitten minä vastaan mies. Mutta kyllä niitä pieniä onnenhetkiä sitten löytyy, siitäkin sitten lisää kirjoituksissa.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi !